Se tulee vääjäämättä, välillä varoittamatta, mutta lopulta se tulee kuitenkin.
Le mal...ei paha vaan tässä yhteydessä sairaus kuten mal de mer. Se on ikävää. Asiat ja ihmiset vain puuttuvat, me manque. Tunne on eräänlainen kädettömyys tai puutos. Se on tila, jota mikään korvike ei täytä. Ranskalaista salmiakkiako? Infrapunasaunan löylytkö? Kylän puistikon rauhallisuusko? Carrefourin eteen parkkeeratut puliukotko?
Tähän ei auta muu kuin tankkaus suoraan lähteellä.
Valitettavasti en tänä kesänä pääse käymään "kotona" ja viime kerrasta on jo vuosi. Varastoni ovat en rupture de stock - tyhjät. En edes muista miltä sipulisilli maistuu tai miltä kuulosti lahden yli kantautuva musiikki elokuun illassa.
Kaiken lisäksi rakastan rypeä kurjassa olossani. Kylmä siideri (ei mikään brut) oikean saunan päälle. Se rentous kuistilla. Muutama hyttynen. Koivut ja männyt humisevat hiljaa tuulessa. Samat puut joiden kanssa kasvoin.
Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Jotain on aina vailla. Kun eksotiikasta saa tarpeekseen, tuttu ja turvallinen rauhoittaisi mieltä. Minkäs teet. Itsehän maailmalle lähdit. Kaikkea ei voi saada.
Mutta silti kiusaan itseäni mielikuvilla siitä mitä en juuri nyt voi aistia. Huomenna saan puhua suomea. Saan vieraita kaukaa Pohjolasta. He tuovat mukanaan palasen jotain hyvin tärkeää. Voin hetken parantaa puutostani, mutta jo ennalta tiedän, että heidän lähdettyään melankolian mustat aallot keinuttavat minut takaisin kaipuuseen. Se on ollut aina näin ja pahenee ajan myötä. Koti-ikävöitsijää voi harhauttaa viinillä ja juustolla, mutta hänet on parempi jättää rauhaan, kun hän kuuntelee Eppu Normaalia ja laulaa kaiholla nuotin vierestä.
No niin. Nyt sait minutkin itkemaan. Ihan totta. Joka sana loppuun asti. Pidan kadestasi, tunnethan?
VastaaPoistaTämä ulkoavaruuden örkki on herkkänä kotiplaneetta-fiilistelyissään. Tattis Tarja, tunnen toki.
VastaaPoistaPahinta on, että se saattaa hyökätä kimppuun jostain aivan mitättömästä syystä. Lämmin ja kostea päivä, syreenin tuoksu ja elät muutaman sekunnin kuin suomalaista kesäkuuta.
VastaaPoistaMinä olen asunut kohta kaksi vuotta ulkomailla, enkä ole koskaan kaivannut Suomeen. Itse asiassa minulla ei ole koskaan ollut koti-ikävää mihinkään Suomessa, mukaan lukien pikkulapsena... Hollantiin on kyllä ollut.
VastaaPoistaToki harmittaisi, jos jonain vuonna ei pääsisi käymään Suomessa ollenkaan, mutta vain kavereiden takia.
Maija Haavisto
tän luettua olen äärimmäisen onnellinen että muutin takas suomeen. ajattelen, että ranskassa olis kiva asua mutta ehkä mun koti onkin suomessa. miksei mikään paikka ole täydellinen.
VastaaPoistaVoi että, näin minä ajattelin kun asuin Ranskassa. Siinä itsesäälissä ja harmissa oli tosi helppoa rypeä, mutta nyt taas Suomessa asiat on erilailla. En kyllä ehkä osaa verrata, kun tiesin että tulen sieltä kuitenkin pois sen yhdeksän kuukauden jälkeen..
VastaaPoistaTerve Maija, L ja Anniina. Olen tässä teidän kolmen kommenttien jälkeen yrittänyt muistella, että koinko koti-ikävää ihan ekoina vuosina täällä. En. Se on tullut nyt vasta viime vuosina. Suomi oli kuitenkin niin eri maa joskus 80/90 -luvuilla. Lomilla on aina helppo piipahtaa Suomessa nauttimassa sen parhaista puolista. Jos siellä pitäisi vuoden ympäri asua, olisi asia ehkä eri. En tiedä. Koti on siellä missä rakkaat, ja koska minulla on niitä kahdessa maassa, niin tulen elämään aina kahden vaiheilla. Toisille varmasti riittää ihan vain yksi maa/koti/kehto/juuret, mutta niille jotka tahtomattaankin monimutkaistavat kaiken... hyvää kesää missä sen sitten vietättekin!
VastaaPoista