lauantai 23. huhtikuuta 2016

Kirjan markkinoinnista (kirjallisuusblaablaata)

Maarianhaminassa laivaa odottamassa

Kirjasi on julkaistu. Onneksi olkoon. Voit olla ylpeä ja onnellinen, hetken aikaa. Sitten alkaa alamäki  ;) varsinainen työ.

Mistä tietää, että kirjan markkinointi on onnistunut?

- kirja on esillä kivijalkakirjakaupoissa
- siitä pöhistään somessa
- kirjasta julkaistaan arvioita blogien lisäksi myös lehdissä
- kirjailijaa haastatellaan radiossa ja televisiossa
- kirjailija kutsutaan kirjamessuille ja muihin tilaisuuksiin esiintymään
- kustantamolle sataa tilauksia taivaasta

Koska suomalaiset ostavat suurimmaksi osaksi kirjansa yhä oikeina kirjoina ja mieluiten oikeista kivijalkakirjakaupoista (tai markettien ale-laareista), on turha luulla, että kirjasi menee kaupaksi, jos se ei ole esillä kirjakaupan hyllyllä. E-kirjat eivät kiinnosta parperikirjaa korkeamman arvolisäveron takia.

Kaikki kirjat eivät päädy kirjakauppojen hyllyille kaiken kansan hypisteltäviksi. Kirjakaupat sisäänostavat kirjatukusta vain niitä kirjoja, joiden uskovat kiinnostavan mahdollisia asiakkaita. Luepa Laura Hautsalon hyytävän loistava artikkeli Nuori Voima -lehden blogista.

Tuntematon esikoiskirjailija tarvitsee korkeampia voimia ylittääkseen julkisuuskynnyksen, josta hän kilpailee monen jo asemansa vakiinnuttaneen kirjailijan kanssa. Kaunis kansi ei riitä, iskevä takakansiteksti ei riitä, nätti kirjailijakuva ei riitä, omaperäinen tarina ei riitä. Vai riittääkö?

On täysin mahdotonta ennustaa kuinka kirjan käy. Siinä vaiheessa, kun kustannussopimus allekirjoitetaan, ei kukaan tiedä millaisen vastaanoton kirja tulee saamaan putkahtaessaan ulos painotalosta.

Kirjailijalle on eduksi julkaista suuremman ja tunnetumman kustantamon kautta. Heillä on markkinointibudjetti ja useampi työntekijä, joka yrittää tehdä parhaansa, että koko maailma tietää juuri sinun kirjasi julkaisusta. Heillä on myös avaimet kirjakauppaketjuihin. Tai sitten ei. Suurikaan koneisto ja konserni ei voi taata, että kirjasi päätyy naistenlehtien sivuille tai sinne kirjakaupankaan hyllylle. Kaunokirjallisuus vastaan kapitalismi...

Pienen kustantamon kirja voi saada ansaitsemansa huomion, jos sitä vain avustetaan hieman synnytyksessä. Kutsuisin näitä enkeleitä kirjakummeiksi. He saattavat olla sukulaisia, ystäviä tai työkavereita. He puhuvat kirjasta ympärillään ja luovat pöhinää. Jos todella hyvin käy, on kirjailijalla yhteyksiä kirjakauppoihin, sanomalehtiin ja kirjabloggaajiin jo ennen kuin ryhtyy kirjailijaksi. Ehkä kirjailija on itse toimittaja tai töissä kirjakaupassa. Kun näin hyvin pääsee käymään, voi kustantamo hieroa käsiään yhteen ja vain odottaa, että tilauksia alkaa satamaan taivaasta.

Kun olet täysi tuntemattomuus, eikä sinulla ole yhteyksiä juuri mihinkään, voit vain pyristellä. Luovuttaminen ei käy kyseeseen vuosien ahertamisen ja varsinaisen kirjoitustyön jälkeen. Ja kirjasi on yhtä hyvä kuin muutkin ja ansaitsee tulla luetuksi. Uskoaan ei kannata heittää tuonelan jokeen. Olet kirjailija eli supersankari ja maailman sinnikkäin sissi. Mitä teet?

Kröhöm... et voi tehdä paljoakaan, niin surulliselta kuin se kuulostaakin. Kirjailija Chuck Wendig kirjoitti loistavan twiiteistä kootun bloggauksen kirjailijan omasta markkinointityöstä (On the value of Your Authorial Platform). Sen sanoma menee suurin piirtein näin:

Voit olla läsnä somessa joka puolella ja niin paljon kuin pystyt, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta kirjasi menekkiin, jos muut eivät siitä kiinnostu. Kirjasi tarvitsee muiden kirjoittamia arvioita, jotta se saisi huomiota ja mahdolliset lukijat siitä kiinnostuisivat. Somessa pöhiseminen on kivaa ajanvietettä, mutta se ei myy kirjaasi sen enempää tai paremmin. Lopuksi Wendig neuvoo, että jos kustantamosi kysyy millainen markkinointialusta sinulla kirjailijana on, kannattaa kirjailijan vastata esittämällä kustantamolle tismalleen sama kysymys, eli entäs teillä? Jos kustantamo ei tee/osaa tehdä mitään kirjasi markkinoinnin hyväksi, on sinun kirjailijana aika turha yrittää sen enempää.

Mitä mieltä olen tästä kaikesta oman kokemukseni perusteella?

Noh. Esikoiskirjani myynti jäi hyvin alhaiseksi, koska kirjani ei ylittänyt julkisuuskynnystä. Kirjastani julkaistiin muutama blogi-arvio, joista olen jokaisesta hyvin kiitollinen. Se on jo paljon. Jälkiviisaana olen miettinyt, mikä meni vinoon. Mitä olisin voinut tehdä paremmin tai toisin?

Minullahan on tämä loistava blogi, facebookissa kirjailijasivu ja nyt olen jopa twitterissä. Otin osaa heti kirjan tultua painosta fantasia- ja tieteisconiin, missä yritin tunkea kirjaani esille kaikin mahdollisin tavoin. Olin lukemassa sitä ääneen niin suomeksi kuin englanniksi (käännösnäyte!), osallistuin paneeliin toisen ranskansuomalaisen kirjailijan kanssa, jakelin kirjaflyeria kaikille halukkaille (ja hah haluttomillekin!).

Näin jälkikäteen ajatellen en usko, että tuolla kaikella oli minkäänlaista vaikutusta mihinkään. Ei se silti turhaa ollut. Sain kokemusta ja tapasin paljon ihania ihmisiä, kuten kustannustoimittajani, kääntäjäni ja muita kirjailijoita ja kirjaihmisiä. Conien pääasiallinen tarkoitus onkin tuoda yhteen samanhenkisiä ihmisiä. Markkinamielessä coni on mielenkiintoinen lähinnä kunniavieraille. Minun vähäpätöisyyteni ja moni muukin suurempi kirjailija jäi enimmäkseen erään George R.R. Martinin varjoon. Silti Ahvenanmaalla ja conissa oli kivaa käydä.

Tapahtuman lisäksi lähetin lukemattoman määrän meilejä sanomalehtiin ja muihin lehtiin, mutta sanomalehdistä yksinään ei vaivautunut edes vastaamaan. Ne taitavat saada niin paljon kyselyitä... Yksi hevoslehti suostui ottamaan kirjan luettavaksi, mutta he eivät julkaisseen kirjasta arviota, koska eivät pitäneet sitä hevoskirjana. Hevoset ovat hyvin tärkeässä asemassa kirjassani, mutta se ei ilmeisesti riitä. Yksi lastenkirjallisuuslehti ilmeisesti kuitenkin julkaisi kirjasta arvion: Onnimanni. Olisiko kellään lähettää minulle kopiota?

Kun aloin tajuta, että kirjani ei tosiaan ole esillä kuin kirjastojen hyllyillä, otin yhteyttä pieneen helsinkiläiseen kirjakauppaan, joka oli avannut ovensa suurin piirtein samoihin aikoihin kuin kirjani oli julkaistu. Noh, kirjalija ottaa kynän kauniiseen käteen ja tekee mitä kirjailijan tekemän pitää. Nähtäväksi jää päätyykö kirja tuon kaupan hyllylle vai ei. Kauppa on keskittynyt genre-kirjallisuuteen... toivoa voi.

Olen miettinyt syitä kirjan heikkoon menekkiin ja rypenyt itsesyytöksissä enimmäkseen. Olen huono jne... jokainen kirjailija epäilee kykyjään ja se on osa luomisen tuskaa. Peruskauraa. Yksi toinen varteenotettava syy saattaisi olla kirjani laji. Kukaan ei lue aikuisille kirjoitettua fantasiaa, ei ainakaan Suomessa, tai ei jollei sen ole kirjoittanut joku ulkomaalainen hittikirjailija. Syy on siis osittain myös lukijoissa, jotka muutenkin viettävät enemmän ja enemmän aikaa pelikonsolin ja Netflixin ääressä.

Vinkki: jos kirjoitat fantasiaa, kirjoita se lapsille ja/tai nuorille. Muussa tapauksessa joudut kiristelemään hampaitasi ja rypemään itsesäälissä. Tai sinnittele vuosikausia julkisuuskynnyksen alla rukoilemassa ja ruikuttamassa. Ehkä joku päivä auringonsäde osuu sinunkin risupesääsi.

Voit myös yrittää onneasi kirjallisuuskilpailuissa, joiden voittajien teokset yleensä ylittävät julkisuuskynnyksen, yleensä. Kirjapalkintokin voi nostaa kirjan myyntiä, tai sitten ei. Palkitutkin kirjailijat kun kuulemma voivat jäädä vähille.

Kirjailijuus vaatii sinnikkyyttä ja aimoannoksen silkkaa hulluutta.

Kirjailijuudesta haaveilijat, ottakaa tämä neuvo tosissanne: kirjoita niin hyvä kirja, että se myy itse itsensä. 

Harkitse myös muita uravaihtoehtoja, kuten kirjakaupan myyjä, kustannustoimittaja, sanomalehden toimittaja, naistenlehden toimittaja jne. mikä tahansa, mikä voi antaa lisäpotkua kirjailijanurallesi.

Ja yritä olla liikaa harmistumasta, kun kirjasi myynti ei ota tuulta siipiensä alle. Jokainen epäonnistuminen on vain yksi poikkipuu lisää matkallasi ylös kirjamaailman tikapuita.

Hyvää kirjan ja ruusun päivää!











2 kommenttia:

  1. Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Nostan sinulle hattua, että olet kirjan kirjoittanut ja saanut sen julkaistua. Se on se ensimmäinen, se tuo kokemusta, ja siitä mennään eteenpäin. Ehkä ensimmäinen nousee uudestaan esiin toisen jälkeen? En tiedä, mutta toivotan sinulle onnea ja onnenpotkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista ja onnitteluista. Eteenpäin on puskettava, niinhän se on.

      Poista