Raportti: Ekakertalaisen Archipelacon

Mä ja Osuuskummalaisten Morre, Tarja ja Shimo.

coni = convention eli scifi ja fantasia ym. genre-kirjallisuuden fanien kokoontumisajot (voi olla myös elokuva, sarjakuva jne. fanittamista)

fandom = no ne fanit
spefi =  spekulatiivinen fiktio

Alandican 'keskustori'

Tunsin oloni ekaluokkalaiseksi, joka haparoivin askelin lähestyy koulunpihaa ja miettii pitäisikö sittenkin palata kotiin juoksujalkaa. Onneksi Maarianhaminassa paistoi sateisen alkuloman jälkeen saariston kaunein aurinko ja päätin jäädä. Ja olihan minulla tukena ja turvana PR-kloonini, jonka kanssa coni-meininkiä oli mukava ihmetellä.

Kyseessä oli pohjoismaisena yhteistyönä järjestetty coni, jonka pääkieli oli englanti ja Alandica-keskuksen käytävillä raikuikin monenmoista puheenpartta. Sujuvasti vaihdettiin suomesta englantiin kirjailijattarien kesken ennen englanninkielistä lukutuokiota ihan vain fiiliiksiin päästäksemme. Lukijat olivat suomalaisia (mitä nyt yksi ranskansuomalainen ja yksi suomenruotsalainen lisäsivät kansainvälisyyteen), mutta niin myös kuuntelijat. Sääli, koska olisi saliin mahtunut jokunen ulkomaan immeinenkin. Mutta ehkä minun osalta, tai näin yritän itselleni vakuuttaa, tämän conin tärkein anti oli kokemuksen kartuttaminen. 

Pommern-vanhus

Sain Archipelaconista valtavan määrän arvokasta oppia ja kokemusta. Sellaista, mitä ei saa kuin tekemällä ja osallistumalla. Nyt tiedän, että coni-ohjelmaan osallistumista on turha jännittää, jos siihen on valmistautunut korrektisti. Lukutuokiota varten on hyvä valita sellainen teksti, missä tapahtuu jotain jännää, jotta sitä jaksaa kukaan kuunnella ja lukemiseen käytettävä aika on suositeltavaa mitata etukäteen, jotta tietää lukea sopivan pituisen pätkän. No okei, tunnettu kirjailija, jolla on satapäin faneja salissa, voi lukea vaikka kauppalistansa: fanit ovat silti haltioissaan. 

Oolanti on pyöräilyllinen paikka.

Pistin myös merkille, että esitelmän tai paneelin pitoon pätee sama konsepti. Valmistelin aiheesta Ulkosuomalaisuus ja kirjoittaminen ja Ranskan fandom puhuttavaa tarpeeksi. Esitelmöimme Maria Carolen kanssa kiinnostavimmat asiat läpi ja jätimme vähemmän kiinnostavat loppuun, jolloin totesimme, että olimme puhuneet tarpeeksi. Myös yleisö (olikos heitä 7 henkilöä!) otti osaa kiitettävästi kysymyksin ja kommentein. Lopulta tunti kului nopeammin kuin olisi alkuun voinut luulla. Parempi olla liikaa sanottavaa kuin ei tarpeeksi.  

Fantastik Alandica Kultur och Kongress

Tähän asti olen lähinnä kirjoittanut kirjoittamisesta, mutta siitä puhuminenkin on yllättäen hauskaa. Puhua puputin suuni kuivaksi, hymyilin naamani kramppiin, sain kielen solmuun ja punat poskiin. Senkin opin, ettei virheet haittaa. Tekstiä luettaessa menee sanat välillä pakostakin sekaisin tai ääntyvät kummallisesti, jopa suomeksi. Silloin korjataan sanomalla sana uudelleen sen enempää hihittelemättä. Pääasia, että mahdolliset kuuntelijat ymmärtävät. Täytyy myös kehaista Alandican salien äänentoistoa, joka pelitti mainiosti.  

Archipelaconin tunnelma oli tiiviiksi keitettyä symppistelyä. Tapasin vihdoin kaikki ne ihanat kirjoittavaiset, joista olin tähän asti vain kuullut tai joiden kanssa olin netin taikojen kautta viestitellyt. Oli mahtavaa, kun koputin Morrea olkapäälle ja esittäydyin ja heti halasimme. Koko talven ja kevään olimme tehneet töitä kimpassa ja vääntäneet kirjaa maailmaan. Siinä se jökötti viereisellä myyntitiskillä (kirja siis). Kirjailijan ja kustannustoimittajan suhde on erikoinen. 

Söpöisyys

Ihan ilman coniakin Maarianhaminassa kannattaa käydä. Saa puhua kielillä ja ihmetellä kaikkea söpöä. Maarianhaminasta ajaa hetkessä Kastelholman linnalle, mikä on paikkana kaunis kuin mikä. Linnan vieressä toimii loistava ruokapaikka Smakbyn, jonka saaristolaiseen tyyliin valmistetusta lähiruoasta nautiskelimme perjantain kirkkaassa illassa.

Meri meri meri

En tiedä menikö kirjaa conissa kaupaksi montaakaan kappaletta, mutta ainakin yksi kiinnostunut kuulija tuli kirja kädessä hakemaan siihen nimmaria. Myönnän, että hieman yllätyin. Kerta se ensimmäinenkin. 

Ilman kokemusta on melkoisen vaikea arvioida, mitä tämänkaltaisesta tapahtumasta voi saada irti. Jos olisin fanittanut täysillä conin päävierasta, niin ehkä hyvinkin paljon. Yritän (taas) vakuutella itselleni, että tein sen mikä oli tärkeintä, eli osallistuin ja tapasin ne ihmiset, jotka halusinkin tavata. 

Alandica sisältä

Archipelaconissa oli valtavasti tapahtuman päävierasta fanittavia fandom-jäseniä. He olivat, luulen ja uskon, suuri enemmistö. Ainakin, jos tarkkaili käytävillä liikkuvien ihmisten määrää George R.R. Martinin esiintymisten aikana tai jonoa, joka ulottui Alandicaa vastapäisen Alandsbankenin kulmalle asti, kun mies signeerasi teoksiaan. Cosplay- eli hahmofanitusasuihin pukeutuneissa osanottajissa riitti iloa silmille. Itse fanitin eniten tietenkin Darth Maul -tyttöä.

Ainut varsinainen harmitus tuli siitä, että ohjelmani oli päällekkäin pohjoismaisten ja balttialaisten kirjailijoiden tapaamisen kanssa. Mutta minkäs ohjelmalle mahtaa - sen kursiminen kasaan on varmasti vaatinut veronsa järjestäjien hermoista.

Paluumatkalla mantereelle horisontti oli vino.

Onneksi ehdin kuunnella Morren ja Maria Carolen hauskan paneelin spefistä bloggaamisesta. Siinä esitettiin tärkeitä kysymyksiä, joihin kaikkiin löydettiin järkeviä vastauksia. Vai mitä? Vastaus täällä. Ennen kuin vedän Alexander Stubb -hymyn naamalle, totean hieman vakavammin, että ainakin tämä oma bloggaamiseni antaa paljon uusien ystävien muodossa, kehittää kirjoittamistani omalta osaltaan ja toimii eräänlaisena arkistona kaikesta tapahtuneesta. 

Mitä toisten kirjoista kertomiseen tulee: en pidä tätä missään nimessä markkinointina, saatikka edes tiedottamisena, vaan yksinkertaisesti hyvien kirjojen esille tuontina. Esittelen kivoja juttuja kivoille tyypeille. Oli se sitten spefiä tai ei, mutta erityisesti mielellään spefiä! 

Kysymykseen 'Onko hyvä vai huono juttu, että kirjailijat itse pitävät kirjablogeja?' vastaan ehdottomasti hyvä. Ainakin se on todella yleistä, vaikkei jokainen kirjailija toisten kirjoista bloggaakaan. Mitä nyt olen nuuskinut, niin se on yleinen käytäntö täällä suuressa ulkomaailmassa, jopa Ranskassakin. Tuskin siitä on haittaa ainakaan, että kirjoittamisesta jotain tietävä ihminen suosittelee hyvää luettavaa muille samanmielisille.  

Lisää kuvia:

Lukutuokiossa J.S. Meresmaa, Maria Turtschaninoff, Magdalena Hai ja mä. 

Kusti ja esikoiskirjailija (ja la jonoo).

Toiselle planeetalle eksyneet ja sormi, joka kelloa osoitti.

Ja loppuun viimeinen sana Archipelaconista:

Fantastiiiik!