Rocketman: Astronaut Pete Conrad's Incredible Ride to the Moon and Beyond
Tämä kirja on herkkua sille, joka lapsena halusi tulla astronautiksi. Kuten voimme huomata, kovin harvasta tuli, mutta se ei estä olemasta kiinnostunut tuonne ylös asti yltäneistä naisista ja miehistä. Rocketman kertoo värikkäästi Charles (Pete) Conradin elämästä. Hän oli kolmas mies kuussa, mutta ensimmäinen joka siellä tanssi.
Pete Conradin elämänkerran kirjoitti hänen leskensä Nancy Conrad yhteistyössä elokuvakäsikirjoittaja Howard A. Klausnerin (Space Cowboys) kanssa. Kirjan esipuheen on kirjoittanut muuan Buzz Aldrin. Lukeminen on nautinto, koska kieli on rentoa ja vilisee hauskoja yksityiskohtia astronautin elämästä. Vaikka kyseessä on Yhdysvaltojen avaruusohjelmaa kuvaileva teos, se ei turruta turhalla nippelitiedolla ja vaikeilla teknisillä termeillä. Rocketman ampuu lukijan suoraan avaruuteen.
Pete Conrad eli oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, mutta hänen tiensä lentämisestä haaveilevasta pojasta aina Saturnus 5 -raketin huipulle oli mutkainen. Hän kärsi vaikeasta lukihäiriöstä, jota 50-luvulla ei vielä pahemmin tunnettu, ja joutui vaihtamaan koulua sen takia. Onnekseen nuori Pete sai koulutiellään apua hänen oppimisongelmansa hyväksyvältä opettajalta, joka osasi auttaa häntä ylittämään lukihäiriön, saamaan päättötodistuksensa ja pääsemään jatko-opintoihin. Uskon että Pete Conradilla oli myös onnea ja jonkin verran hänen aurinkoisen persoonansa mukanaan tuomaa hyvää karmaa mukanaan matkassa.
Conradista tuli laivaston lentäjä ja myöhemmin koelentäjä. Hän avioitui nuorena, niin kuin siihen maailman aikaan kuului, sai neljä poikaa ja eli hyvin onnellista ja lentotuntien täyteistä elämää, kunnes venäläiset lähettivät ensimmäisen Sputnikin kiertoradalle. Siitä alkoi kilpajuoksu avaruuteen ja Conrad ja hänen aviateur-kaverinsa saivat mysteerisen kutsukirjeen vasta perustetulta NASA:lta.
Conradia ei hyväksytty ensimmäisellä hakukierroksella avaruusohjelman astronautti-ehdokkaaksi. Hänen persoonaansa ei pidetty soveltuvana ammattiin, koska hän oli suivaantunut monta päivää kestäneen terveydentilatutkimuksen loppuvaiheilla ja mätkäissyt pissanäytteensä pöytään kieltäydyttyään täysin turhasta ja hyvin kivuliaasta toimenpiteestä. Conrad piti mottonaan: "If you can't be good, be colorful."
Conrad otettiin mukaan seuraavassa haussa Gemini-ohjelmaan ja mies pääsi lentämään raketilla useammin kuin kerran. Pete Conrad lensi myös kuuhun Apollo 12 -lennolla ja sanoi kuunperälle hypättyään: "Whoopee! It might have been a small one for Neil, but it was a big one for me!" Olette varmasti nähneet sen kuufilmin, missä astronautti hyppelee kuun pinnalla ja laulaa "dum-dee-dum". Se oli Pete Conrad. Hän vain teki työnsä hyvin ja hyväntuulisena.
Kuulento ei silti ollut Conradin uran huippukohta, vaan Skylab-avaruusaseman korjaaminen pitkän avaruuskävelyn tuloksena. Moni astronautti on sanonut, ettei kuun pinnalla kävelyä ja maapallon kiertoradalla suoritettua avaruuskävelyä voi verrata kokemuksina toisiinsa, mutta jälkimmäisessä on jotain erityisen eteeristä, kun leijuu painottomana kuin enkeli koko maailman yllä ja katselee allaan levittäytyviä sademetsiä, kaupunkeja, vuoristoja ja valtameriä.
Me maahiset, voimme kaiketi vain kuvitella.
Kaikella tällä oli tietenkin hintansa. Yhdysvaltain veronmaksajat harasivat vastaan ja ymmärrettävistä syistä. Avaruusohjelma ei ollut ilmainen ja heti kun amerikkalaiset oli kruunattu avaruuden yliherroiksi, ei NASA:n rajattomalle rahoittamiselle enää ollut oikeutusta. Ja geopoliittiselle kentälle ilmaantui muitakin ongelmia: Vietnamin sota jne.
Avaruusohjelmassa oli myös hyötynsä. NASA:n ja monen avaruusjärjestölle töitä paiskivan suuren ja pienen yhtiön insinöörien oli lyhyessä ajassa keksittävä monta uutta teknologiaa tai parannettava jo olemassa olevia. Ennen miehitettyjen avaruuslentojen alkamista kiertoradalla lentämistä pidettiin mahdottomana tai tieteiskirjallisuuden heininä tai juopon rakettifyysikon hourailuina.
Kansainvälisen avaruusaseman esi-isä Skylab auttoi mm. Venezuelaa löytämään öljynsä (hyvä vai huono juttu?! pohtikoon sitä itse kukin) ja astronautit saivat myös todistaa Kiinan tekemää hyvin salaista ydinasekoetta.
Pete Conrad myönsi että biljoonien syytäminen vain kuuhun (tai Marsiin) ja takaisin lentämiseen ja muutaman avaruuskiven keräämiseen, oli ja on täysin absurdia. Mutta jos avaruusohjelma osallistui luonnonvarojen löytämiseen, parempaan hyödyntämiseen, teollisuuden tuottavuuden parantamiseen, luonnonsuojelun auttamiseen, parempien kulku- ja tietoväylien luomiseen, tietotekniikan kehittymiseen ja geopoliittisen ja humaanisten kriisien välttämiseen, niin se oli joka pennin arvoista.
Tästä myös voimme olla montaa mieltä. Nykyoloissa sanoisin että tuo teollisen tuottavuuden nostaminen luonnonvarojen paremman hyödyntämisen kautta on varmasti onnistunut ja vielä siinä määrin, että luonnonsuojelusta on tullut melkein vain ja ainoastaan ruma sana. Mutta ilman nykyaikaista kuvantamis- ja tiedonvälitysteknologiaa (satelliitit) emme ehkä tietäisi ilmastonlämpenemisestä ja jäätikköjen sulamisesta paljoakaan.
Rocketman ei puhu avaruusohjelman puolesta tai vastaan, vaan kertoo yksinkertaisesti yhden astronautin tiestä tähtiin ja sieltä takaisin maanpinnalle. Elämä avaruusasemalla ei ole helppoa, muttei sen tarvitse olla täysin kurjaakaan. Skylabille sai ottaa mukaansa mm. viisi kirjaa. En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, että astronauttikin voisi masentua, mutta ajatelkaapas että olette lentäneet kuuhun ja sen jälkeen työtehtäviin kuuluu lähinnä paperipinojen siirtely pöydältä toiselle ja toisinaan kameroille hymyileminen ja muutaman nimmarin kirjoittaminen. Lentämäänkään ei enää päästetä, kun sotilasarvo on siihen liian korkea. Ja vaimosta ja lapsista on tullut täysin tuntemattomia, koska koko elämä kului avaruuteen singottavaa metallipurtiloa rakenneltaessa. "Big life, big price."
Conrad ei jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan ponkaisi uuteen nousukiitoon yritysmaailman edustajana ja jatkoi siviililentokoneilla lentämistä. Saatuaan tarpeeksi kokemusta bisneksien hoidosta, hän perusti oman yrityksensä Universal Space Ware'n (myöh: U.S. Network), joka vaikuttaa nykyäänkin rakettiteknologian alalla, joka tähtää yksityisellä rahoituksella tehtyihin avaruuslentoihin.
Astronautin elämä ei ole tavanomainen, mutta Pete Conrad sanoi itse: "When life hands you lemons, you make Champagne." Hän eli mittaapuuni mukaan hyvän elämän, joka valitettavasti päättyi ennenaikaisesti. Conradin toinen vaimo Nancy pitää lippua liehumassa perustamansa säätiön "Conrad Foundation":in toimintaa vetämällä. Säätiön tavoitteena on tehdä "nörteistä rokkitähtiä" innovaatiokilpailujen, opettajakoulutuksen, internetyhteisön ym. toiminnan kautta.
Rocketman on loistava astronautin elämänkerta ja suosittelen sitä jokaiselle avaruusnörtille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti