Kesälomalupauksista

En tee uudenvuodenlupauksia. Niiden pitäminen olisi mahdotonta, koska vuosi on liian pitkä aika tietää etukäteen mitä sen aikana pystyy tai ei pysty tekemään. Sen sijaan kesäloma on juuri sopiva erinäisten pienten vannomisten toteuttamiseen. Tänä vuonna etusijalla oli lepo. Olin sen tarpeessa ja sainkin riittävästi vain oltua ja lepuutettua työn raadannassa rampautunutta rankaani. Hesarissa juuri varoiteltiin, että töiden tekeminen lomalla on vaaraksi terveydelle. Absurdia. Jos on lomalla, niin ei silloin tehdä töitä, koska kun tehdään töitä, ei silloin lomailla.

Lupasin ennen lomia lepuutuksen lisäksi urheilla joka päivä. Ajattelin jumpata ja venytellä ja uida ja pyöräillä mahdollisimman paljon, vaikka koko vuoden edestä. Tässä taisin onnistuakin. Jos en liiku ja venyttele, jämähdän täysin ja joko liikun kuin robootti raaja kerrallaan tai sitten liikuttamiseeni tarvitaan nostokurkea. Loma on ihana, koska on aikaa itselleen ja omalle pöljälle kropalleen.

Tarkoitukseni oli myös tehdä yksi korjauskierros lisää käsikirjoitukseen ja viikon röhnöttämisen jälkeen editoin joka ilta ja parina sadepäivänäkin koko hoidon taas kertaalleen. Tämä ei ollut kovin vaikeaa. Mitä pidemmäs teksti höylääntyy sen helpompaa sitä on korjailla, sormet nenässä. Se ei silti ole vielä "valmis", koska haluan lukea sen vielä kerran, poistaa typoja ja muita pikkuhäröjä, koska niitä käsiksessä on varmasti vielä sata, jos ei yli. Olin myös luvannut itselleni kirjoittavani käsikselle saatekirjeen kustantamoille lähetettäväksi. Tein sen eilen. Loman viimeisen päivän viimeisinä tunteina. Se oli vaikeaa, vaikeampaa kuin itse romaanikäsikirjoituksen kyhääminen, no melkein. Mutta tämäkin on nyt tehtyjen listalla.

Brantôme, Perigord blanc

Olimme lomilla Dordognen Perigordeissa (niitä on neljä: blanc, noir, rouge ja vert). En tiennyt seudusta mitään ennen lomia ja hieman pettyneenä totesin, että Perigord muistuttaa himpun verran liikaa Normandiaa: vehreitä laaksoja, pieniä kyläpahasia ja sadetta. Hyvän loman perusedellytys on minulle maisemanvaihdos. Onneksi Perigordissa (+21°) oli lämpöisempää kuin Normandiassa (+15°). Ja siellä on paljon vanhoja kivikasoja, joita kävimme ihmettelemässä. Halusin nähdä paljon ja ilmeisesti kävimme kaikkialla siellä, missä meille oli jotain mieluista puuhattavaa tai nähtävää. Totesimme kuitenkin miehen kanssa, että Ardèche on seutuna meille mieuluisempi kuin Dordogne.

Tämä ei ole se hanhisalaatti. En saanut siitä kuvaa,
kun se piti hotkia parempiin suihin heti äkkiä.
Tämä on taimenfilee, jonka söin joen rannassa. Sekin oli ihan nam.

Olin myös laittanut listalleni paikallisten viinien ja muiden herkkujen testaamisen. Perigord on kuulu hanhistaan ja jonkun verran maistelin kyseisestä siivekkäästä valmistettuja erikoisuuksia. Erityisesti ihastuin salaattiin, jonka aineksiin kuului hanhenmaksalla täytetty savustettu ankkafilee, paikallinen vuohenjuusto Cabécou, pinjansiemenet ja salaatti ja tomaatti. Ihan perussalaatti, mutta perhanan herkullinen. Alas satsin sai huuhdottua Bergeracin kuivalla valkkarilla, joka on mukavan savuinen maultaan ja pullo kustantaa yleensä samalla laadulla yli puolet vähemmän kuin Loiren laakson savuviinit (Pouilly fumé). Paino ei silti odotuksista huolimatta räjäyttänyt vaakaa kotiin palattuamme, mutta laitetaan se vuoden urheilusuoritusten piikkiin.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen lomasaavutuksiini. Sain pidettyä kaikki paitsi yhden vannomistani lomalupauksista. Se siirtyi rikottujen, muttei epätoivoisesti luovutettujen, lupausten listalle, ja tuleehan noita lomia toistekin.