Luettu: Luolamadonna, Aki Raatikainen (2014)

kustantamo: WSOY
julkaistu: 11.09.2014
sivumäärä : 283 (sidottu)
Historiallinen romaani


Luolamadonna ei ollut pelkästään vauhdikas tarina vaan myös nopea lukea. Minua hirvittää lukea kirja kahdessa päivässä, koska sen tekemiseen on kirjailijalta kulunut vuosia. Luolamadonna imaisi mukaansa kuten Kristallikuningaskin, mutta Luolamadonna on sivumäärältään Akin esikoista huomattavasti lyhyempi, mikä ei sinänsä ole ongelma, mutta minua harmitti kerronnan tiiviys.

Kristallikuninkaassa tarinaa matkaan piiskaava seikkailu ja lukijalle pohdintoa suovat filosofiset mietteet oli annosteltu maulleni sopivasti. Luolamadonnan kohdalla koin jatkuvan rytinällä ryntäilyn ongelmalliseksi. Ihastuin Axelin henkilöhahmoon ensimmäisessä osassa myös ja juuri hänen mietteidensä ansiosta. Jatko-osan Axel vaikutti etäiseltä, melkein eri henkilöltä. Itse asiassa en oikein osaa hahmottaa kenen tarina Luolamadonna lopulta on. Kannen ja alun tapahtumien takia luulin kirjan kertovan Axelin tyttärestä, mikä olisi ollut loogista vanhentuneen sotilaan vaihdettua sotisopansa laskutikkuun, mutta tarinan edetessä saatoin vain todeta olleeni väärässä, tai sitten minulta jäi ymmärtämättä jotain oleellista*.

Muuten teos lunastaa lupauksensa oivana historiallisena seikkailuna. Nautin erityisesti 1600-luvun Amsterdamin kuvailusta. Tystlotenin (ruotsalainen "o") perhe elää rauhaisaa kauppiaselämää. Axelin tytär Andrietha on kasvanut aikuiseksi ja hänen lisäkseen perheen kaksi poikaa antavat isälleen harmaita hiuksia. Uskollinen Diego elehtii yhä kuvioissa mukana, ja kun ongelmat ilmestyvät salaperäisen italialaisen uskonlahkon miekkataiturin, Angelo Guerran (huom: nimen symboliikka!) muodossa, joutuvat sankarit taas lataamaan muskettinsa ja kapuamaan satulaan.

Tällä kertaa Aki vie lukijansa Amsterdamin satamasta Italian Alpeille, Aurinkokuninkaan hoviin, Uuteen Maailmaan ja Suomeenkin. Ajankuvaus on herkullista, dialogit säpäköitä ja historian taustakohina huumaavaa. Kieli on vivahteikasta, hienosti wanhahtawaa, mutta selkeää ja Akin kielikuvissa riittää mutustelemista. Viihdyin Luolamadonnan parissa ja hovikumarran lattiaa hipoen sen tekijälle.

Aki Raatikainen Himself (facebook)

Muualla luettu:
Keskisuomalaisen Hannu Poutiainen


*Luolamadonna on Leonardo da Vincin maalaus (itse asiassa kaksi...). Raatikaisen kirjassa käsitellään Italian Alpeilla luolassa majailevaa uskonlahkoa. Jos ymmärsin mistä Kristallikuninkaan nimi tuli, en voi sanoa samaa Luolamadonnasta.