Niin se kai sitten on, että humusta tipahtaa sumuun. Jossain vaiheessa näin oli tapahduttava. Ihan jo vain sen tähden, että aivoni osaisivat keskittyä pakkaamiseen (lähtöön päiviä 2). Asioiden ymmärtämiseen ja niiden todellisuuteen toki joudun yhä totuttelemaan. Toisaalta, onko se nyt niin iso juttu kuitenkaan? En oikein osaa päättää, koska en luultavammin tosissani osannut edes haaveilla, vaikka päiväunia ehkä viljelinkin. Mitä muuta järkeä touhussa muuten olisi? Mutta näin on päässyt käymään. Se soitto tuli, yhtä odottamattomana kuin käsiä tärisyttävänä. "Niin että anteeksi, mutta mistä soitittekaan?". Kustantamosta soitettiin ja ilmoitettiin selkeällä suomenkielellä, että käsikirjoitukseni halutaan julkaista.
Lakkaan hengittämästä jossain vaiheessa. Ehkä sillä hetkellä, kun tajuan asioiden koon. Oman pienuuteni. Tulevien kuukausien haasteet.
Mutta sitä ennen meri.
Astun laivan kannelle sunnuntaina. Otamme suunnan etelään ja kohti pasaatituulia. Muodostamme miehistön/naisiston/ihmistön, joka "yhdessä yrittää vetää köyttä samaan suuntaan". Kuunari Helena onkin antanut minulle jo niin paljon, mutta nyt pääsen kokemaan tuon luontaisen purjehtijan suurilla vesillä. Toivon myös näkeväni merinisäkkäitä, lentokaloja, huisia tropiikin helmiä, hymyä ja aurinkoa. Toivon, ettei selkä petä tai lonkka tai ranne, että Mary pysyy yhdessä koossa ja palaa kotiin ilman kokovartalomustelmaa.
Matkaa voi seurata Suomen Purjelaivasäätion sivuilla.
Täällä minäkin jännitän ja odotan matkaasi, sekä tietysti myös kirjasi julkaisemista. Lämpimät onnittelut siitä.Tiedän, että kirja on hyvä.
VastaaPoistaKiva, että kuunari Helenan matkaa voi seurata.
Onni olkoon mukanasi.
Hei ihan mahtavaa!!! Onnea kirjan julkaisemisuutisesta, olen tosi iloinen puolestasi. Niin ne unelmat toteutuu, kun niihin jaksaa uskoa ja niiden eteen tehdä töitä. Hyvää matkaa ja myötäisiä tuulia!
VastaaPoistaKiitos ihanaiset!
VastaaPoista