Pieniä suuria laivoja (taustatutkimuksen syövereissä)

L'Artésien, Musée de la Marine (Paris)

Aloitan pahoittelemalla kuvien laatua. Se on kamala. Eikä siitä sen enempää. Paitsi, jos joku haluaa lahjoittaa minulle superjärkkärin. Eikö kukaan? Kestäkää sitten kamalia kuvia.

Editoin käsikirjoitusta, jossa matkataan kauppalaivalla Guinean rannikolta kohti Karibiaa, 1700-luvulla, bien sûr. Tämä vaatii mielikuvituksen lisäksi tietyn määrän tietoa ja koska minulla on verrattain vähän omakohtaista kokemusta tuon ajan merenkulusta, jos mukaan ei lueta muutaman romanttisen merirosvoromaanin lukemista (eikö?), on ainut keino pitää käsikirjoitus oikealla kurssilla hypätä pää edellä taustatutkimukseen.

Mitä tulee 1700-luvun kauppamerenkulkuun, sen ajan laivoihin, merimiesten elinoloihin, karttoihin, kuljettuihin matkoihin, satamiin, kuljetettuihin tavaroihin...tai ihmisiin, niin, totean, että taustatutkimuksen mahdollisuudet ovat monet. Mainitsen ensimmäisenä tietenkin tietokirjat ja muunkin kirjallisuuden. Näiden lisäksi erinäisten laitosten (Ranskan Itä-Intian kauppakomppania) arkistoista löytyy valtava määrä tietoa karttojen, matkustajaluetteloiden ja muiden listojen muodossa. Lopulta helpoin tapa tarkistaa jotain, on ehkä käydä museossa. Muista aina käydä MUSEOSSA! Jotkut saattavat toki pestautua messipojaksi oikealle purjelaivalle ja tarkistaa kuinka kirkkaasti tähtitaivas tuikkii keskellä Atlanttia.

Yllä mainittujen lisäksi ja niistä hieman erillään kerron suhteestani laivojen pienoismalleihin, jotka ovat ehkä tekniseltä kannalta helppo tiedonlähde. Kiitos uskomattoman pikkutarkkaa jälkeä tehneiden mallinrakentajien, voimme tarkastella purjelaivaa kuin seisoisimme sen kannella itse.

L'Artésien (takakansi)

Jokainen laiva on erilainen, oma pieni valtakuntansa. Jopa sisaraluksilla on eronsa. Laivatyyppejä on ehkä yhtä monta kuin merimiehen laulussa rumia sanoja. Ja joka aikakaudella omansa, siis laivansa, laulut eivät ole paljoa muuttuneet. Tietyn aikakaudun, tietyn laivatyypin, tietynlaista lastia kuljettaneen ja tietynlaista reittiä kulkeneen laivan löytäminen voi olla pirun vaikeaa, muttei mahdotonta. Ja sitten sekaan on heitettävä myös se historian harmaa aalto, joka peittää alleen tieteellisesti oikeasti todistetun ja hippunen tarinankerronnallista syytä ja lopputulos on jotakuinkin tarpeeksi tarkka.

Le Royal Louis, Musée de la Marine (Paris)

Minulla on lapsuudenmuistoja pienten saaristolaiskappeleiden votiivilaivoista. Ne olivat varmaan ensimmäiset oikeat laivojen pienoismallit, jotka näin. Kaarnalaivoja ei lasketa. Laivojen pienoismalleissa on jotain äärimmäisen koskettavaa. Ne ovat yleensä loistokkaan kauniisti tehtyjä, veistetty pikkuruinen puupalikka kerrallaan. Pienoismallit ovat myös hauraita, vaikka ne samalla muistuttavat suurten purjelaivojen uljaudesta ja lujuudesta armottomalla merellä. Pienoismallit kielivät myös keksintöjen voimasta, joka kuljetti niin tietoa ja taitoa kuin sotaa ja kurjuutta mantereelta toiselle.

Mielestäni maailmassa ei ole tarpeeksi merimuseoita ja elämäni suuri tragedia on se, että asun sisämaassa. Siitäkin huolimatta - ja ehkä etenkin sen takia - olen melko puupäänä rynnännyt merimuseoon, jos sellainen on matkani varrelta löytynyt. Ja jos en itse ole jostain syystä kannelle kyennyt, olen vähintään lähettänyt salaisen museoagentin räpsimään kuvia siitä ja siitä mallista. Salaisen museoagentin rekrytoiminen on oma aiheensa, jota en tässä sen enempää ruodi, mutta siihen liittyy paljon punaviiniä.

Salaisen museoagentin otos Le Royal Louis'in takapeilistä.

Kun luin paikallislehdestä, että Dieppen linnan museo järjestää pienoismallinäyttelyn tänä syksynä ja laittaa esille 1700-luvulla tehdyn mallin Le Beaumont -laivasta, voitte arvata, että kiipesin verhoon. Vedet silmissä luin valtavan pienoismallin vaikeasta matkasta yhdestä museosta toiseen ja vihdoin omaan vitriiniinsä. Saatoin vain kuvitella museointendentin liikutuksen, kun hän tarkisti jokaisen köydenpätkän ja tykin paikan sydän tykyttäen (yhtään liioittelematta, pois se minusta).

Le Beaumont matkalla Dieppen linnan museon näyttelyyn.

Tikapuita pitkin ja ikkunasta sisään (kuinkas muuten)

Museoihminen tarkastamassa pientä isoa laivaa.

Hmm, nyt pitäisi vain keksiä hyvä tekosyy vierailla Dieppessä. Makrillimarkkinat, kylpylä, alepäivät rautakaupassa, ohukaiset rannalla lokkien tarkkaavaisten katseiden alla. Kai minä jotain keksin. Kirjailija tarvitsee mielikuvitusta.