Unohtumaton vuosi (muutama vilkaisu menneisyyteen) osa 2 Kirja

Kirjasiili eli kirjan toinen elämä.

Olen hehkuttanut blogissa, ja melko paljon muuallakin, kirjani julkaisua. Vuosi 2015 on ja tulee aina olemaan se vuosi, jolloin esikoiseni julkaistiin. Kirjan julkaiseminen on ihmeellistä, upeaa ja niin ilahduttavaa, että kirjailija kokee päivittäin pieniä pakahtumisesta johtuvia päänsisäisiä onnenräjähdyksiä, joista seuraa onnellisuuskooma. Se on ihmeellistä. Sitten seuraa myös hiljalleen paluu maan pinnalle, mistä julkaisuun liittyviä asioita oppii katselemaan hieman vähemmän sinisin silmin.

Vaikka tiesin, ja yhä tiedostan joka aamu herätessäni, että kirjamaailma on kummallinen paikka, missä kirjoja tulvii jatkuvana virtana kirjakauppojen hyllyille, ja missä lukija on sukupuuton partaalla lukunälkäänsä valikoivasti tyydyttävä ja vaikeasti saavutettava harvinaisuus, ei mikään valmistanut minua kohtaamaan tätä armottomuutta, johon itseni julkaisupäätöksen saatuani viskasin.

Olen mielestäni tehnyt kaikkeni kirjani eteen. Ja tietenkin myös kaiken mahdottoman. Olen introvertti hiljainen sivusta tarkkailija ja yleisön eteen astuminen ja kirjastani puhuminen veti stressihormonit veressäni niin korkealle, että kokemuksesta toipumiseen kului melkein kokonainen viikko. Ajattelin, että perhana, ei tätä lyyliä ole tehty tällaiseen touhuun. Minähän osaan vain kirjoittaa, tai ehkä en osaa edes sitäkään. Sitten ilmestyivät ensimmäiset blogiarviot. Olen äärimmäisen onnekas, koska niitä ilmeistyi ja ilmestyy yhä. Ihan oikeat ihmiset, ne harvinaiset lukijat, ovat lukeneet kirjaani. Pelkkä ajatus tuiki tuntemattomista immeisistä lukemassa minun itseni tuottamaa tekstiä saa poninhäntäni ponnahtamaan pystyyn, kauhusta.

Käsikirjoituksesta se kaikki alkoi.

Aloitan aamuni lukemalla sähköpostit, lehdet, facebookin, twitterin, blogit ja lopulta googlaan kirjani nimen. Todellakin, ja en usko, että tämä tulee yllätyksenä kenellekään, näin tekee suuri osa kirjailijoista. Uusi arvio on aina uusi arvio. Aukaisen sivun kauhuissani, toivoen parasta, uteliaana ja äärimmäisen huonosti valmistautuneena. Luen kerran, kaksi, kolme....niin monta kertaa että ymmärrän, pitikö arvion tekijä kirjastani vai ei. Tietenkin tiedostan, ettei arviota ole kirjoitettu minulle palautteeksi, mutta kirjabloggaajien "palaute" on ainut palaute, jonka joku muu kuin puolueellinet läheinen, on valmiista kirjastani tehnyt.

Paneelissa kirjaa lukemassa.

Koska kirjani jukaistiin keskisuuren kustantamon kautta, ovat markkinointiresurssit olleet rajoitetut. Kirjastani ei olla tiedotettu lehtimainoksin, minua ei olla haastateltu kulttuuriohjelmissa, kirjaani ei näy edes kivikirjakauppojen hyllyillä. Sen sijaan kirjani on hyvin saatavilla kirjastoissa ja sen voi tilata netin kautta kustantamon sivuilta lisämaksutta suoraan omaan postiluukkuun. Tämän lisäksi kirjastani on julkaistu e-kirjaversio, jonka voi ladata parissa minuutissa lukulaitteeseen, tabletille tai kännykkään (paremman puutteessa). Silti, ja melko raskaana, harteillani painaa tieto, että kukaan ei tiedä kirjani edes ilmestyneen. Siitä ei puhuta missään. Kuinka harvinainen lukija löytää kirjani kaiken kirjatulvan keskeltä, jos siitä ei kerrota missään?

Dilemma?

Hyvä kirja löytää tiensä aina lukijoiden sydämiin. Löytääkö?

Minkälaisiin multitask-akrobatioihin kirjailijan on taivuttava, jotta joku kuulee hänen heiveröisen äänensä mediakohinan keskeltä?

Ja kuinka pitää yllä intoa kirjoittaa, kun kylmä totuus naputtaa tikan lailla ohimolla?

Hhhhmmph, kirjailijan paras ase näitä turmiollisia aatoksia vastaan on hänen oma mielikuvituksensa. Pakenen sen suojiin suunnittelemaan uusia tapoja säväyttää lukijaa.

Esikoiseni vuosi on ollut täynnä ylä- ja alamäkiä, enimmäkseen ylä ja hyvä niin. Kaiken yllä leijuu se tärkein tunne, se joka pakottaa kirjoittamaan ja kertomaan tarinoita: rakkaus kirjoihin. Toivottavasti olen onnistunut jakamaan sitä edes hieman myös omani kautta. Toivotan jo nyt hyvissä ajoin erinomaista uutta kirjavuotta 2016, joka haaveissani tulee näkemään esikoiselleni jatkoa ja monta muuta erinomaista kirjaa ja tarinaa.

Aurinko laskee yhdelle vuodelle ja nousee toiselle.