Syksyinen maastolenkki ja muita heppahöpinöitä

Sumun hälvettyä sinitaivas säihkyi ja ponitallin ratsukot suuntasivat metsäpoluille. Syksy oli maalannut maiseman ruskan eri sävyillä. Hevoset korskahtelivat ja pärskähtelivät innosta. Ratsastajat pulisivat iloisina. Mikään ei ole hauskempaa kuin koko jengin yhteinen maastolenkki.

Madame Malice du Don vanhimpana ja viisaimpana vähiten uppiniskaisena lähti johtamaan retkuetta. Hetkittäin rouvan tahti oli liian nopea nuoremmille ja pitkäsäärisemmille. On se nyt ihme, kun eivät nuoremmat pysy tahdissa mukana, Malice tuhahteli ja mietti kuinka mukavaa olisi hieman laukata sopivassa ylämäessä, mutta reiluna tyyppinä Malice kuitenkin sopeutti vauhdin porukan hitaimman tahtiin. Muutamaan otteeseen pysähdyttiin maistamaan lehtiä tai ruohoa polun varrelta. Mitä muuta siinä odotellessa pitäisi tehdä?

***(lue ankkajuttu alempaa)

Metsästä häntäjouhiin tarttui risuja ja takiaispalloja. Niitä esiteltiin ylpeinä sotasaaliina tallille takaisin päästyä. Onneksi syksy on ollut harvinaisen kuiva ja mutaa ei tarvinnut raaputtaa pois mahan alta niin kuin yleensä. Ankkalätäkkö ei sentään ole vielä täysin kuivunut, mutta sekin on vaarallisesti pienentynyt. Pelkään pahoin, että kun sadekausi taas alkaa, olemme niin tottuneita korkeapaineeseen, että menee hetki ennen kuin taas hyväksymme kosteuden ja mudan.

Suurimmalla osalla ponitallin asukeista on selässään välikauden sateenpitävä loimi. Eivät pollet kylmästä vielä kärsi, vaikka öisin lämpötila laskeekin 5-8 asteen tienoille. Päivisin on vielä melkein kuuma, auringossa ainakin. Ympärivuorokautinen laiduntaminen sen sijaan on ohi. Hepat yöpyvät bokseissa seuraavaan huhtikuuhun asti. Peittelemme hevoset jo nyt, jotta ne eivät kasvata liian paksua talvikarvaa, joka hikoiluttaa inhasti. Hiestä läpimärkä hevonen voi talvella vilustua ja sairastua helposti. Suurin osa tallimme poneista ja hevosista klipataan tulevien päivien aikana. Tilasin Madame Malicelle puolikkaan sheivauksen, koska vanha rouva hikoilee pääasiassa kaulan ja ryntäiden alueelta. Takaosa saa pitää pitkät karvansa. Näin ollen me emme myöskään tarvitse ristiselkää ja lautasia lämmittävää puolipeitettä, joka muussa tapauksessa olisi välttämätön aina ratsastustunnin alussa ja lopussa.

Puolisheivattu.

Talvikausi ei ole se helpoin hevosenomistajalle. Kavioita joutuu rasvaamisen lisäksi tervaamaan. Hevosen harjaamiseen kuluu puolet enemmän aikaa kuin kesällä. Muta paakkuuntuu ja kuivuu harjaan ja häntään ja loimiin. Ensin harjaat ponin, sitten loimen ja lopulta itsesi. Siitinä pysyminen on mahdotonta. Niin, joudut myös imuroimaan autosi useammin, koska hevosmuta päätyy lopulta jotenkin autosi sisälle.

Yksi hyvä puoli syksyssä ja talvessa sentään on: kärpäset ovat kadonneet!

Malicen välikauden loimi on periaatteessa sininen. Ja poni kimo. 

 
*** Ankkatarina: tallimme omistajalla on kaksi valkoista ankkaa. Eräs päivä toinen katosi ja omistaja etsi ankkaansa joka puolelta. Hän löysi sen lopulta tien toisella puolen asuvan naapurin pihasta. Oliko ankka taapertanut sinne omin toimin? Yleensä ne vaappuvat ja kaakottavat joka paikkaan kahdestaan. Ja tallinomistaja ei ollut koskaan nähnyt niiden poistuvan pihastaan. Sen sijaan hän hieman epäilee naapuriaan ankkavarkaudesta, koska ilmeisesti kyseisten valkoisten ankkojen liha on makoisaa. Oli miten oli, nyt tallinomistaja ei enää unohda sulkea pihaporttiaan, vaikka poistuisi kotoa vain vartiksi.

Erilaisista varkauksista olen kuullut: yhdeltä hävisi auto, toiselta vene pihasta, mutta ankka on kyllä ensimmäinen. Onneksi ankka löytyi.