Luettu: Kellari, Maaria Päivinen (10/2016)

Kellari- Like Kustannus

"Kahden lapsen yksinhuoltajaäiti Vilma sulkee entisen miehensä äänieristettyyn kopperoon. On hylätyksi tulleen naisen vuoro elää kaksoiselämää. Äidinrakkaudessa kaikki on sallittua. Kun tyttäret oikuttelevat, kellarissa kärsitään. Samaan aikaan naapuritalon leskirouva seuraa Vilman elämää ikkunan takaa. Voiko Vilma olla vastaus hänen vuosikymmeniä kestäneisiin haaveisiinsa omasta perheestä?

Maaria Päivisen Islantiin sijoittuva romaani on vangitseva teos pakkomielteisestä rakkaudesta ja kitkerästä mustasukkaisuudesta. Se ei päästä helpolla, kuten ei rakkauskaan." (Kirjan esittelyteksti kustantamon sivuilta)

Ostin Maaria Päivisen Kellari'n e-kirjana, koska Islanti kiehtoi tapahtumapaikkana ja erityisesti koska kirjan päähenkilö Vilma on ulkosuomalainen. Tarina vei heti mukanaan ja lukaisin sen parissa päivässä. Mikään heppoinen teos Kellari ei ole. Aihe on painavaakin painavampi, mutta en kokenut lukemista raskaaksi, kuten joskus vaikeiden aiheiden äärellä.

Maarian kieli on riemastuttavaa, pirskahtelevaa ja visuaalista. Hänen ilmaisunsa menee iholle ja sen alle. Se on täydellistä parisuhdeongelmien kuvailuun.

"Vilma ei nukkunut silmäystäkään koko yönä. Seuraava päivä kiemursi kohti hitaana ja apaattisena, ja lopulta kello seitsemän, kun oli vielä pilkkopimeää, aamu puri hampaansa Vilman lihaan ja rouskutti hänet suihinsa kuin kylmän omenan. " s. 56

"Kuin salamaniskusta koti pysähtyi. Puutarhankin jähmettyi odottamaan jatkoa, vain lumihiutaleita ei voinut vähempää kiinnostaa, ne putoilivat välinpitämättöminä tyyneltä taivaalta maan syliin." s.64

Kellari on kirja monesta kipukohdasta, mutta minulle tärkeimmiksi nousivat esiin torjutuksi tulemisen pelko ja siitä kumpuava kärsimys. Päähenkilö Vilma jää yksin, kun aviomies hänet jättää. Naapurin vanha Ingridur ei onnistu kaikista yrityksistään huolimatta saamaan todellista kosketusta Vilmaan, mutta hän yrittääkin liikaa ja turhaan, vaikka pitää jokaista pientäkin voittoa suurena saavutuksena, niin yksinäinen hän on. Vilman nuorempi lapsi, pieni Stella, taasen jää vaille äidin rakkautta, kun isosisko saa kaiken ja liikaakin.

Maaria vie lukijan matkalle tuliseen ja helvetillisen kylmään Islantiin. Maisemat ovat jylhiä ja elementit säälimättömiä. Kerronta on niin elävää, että lukija uppoaa kirjan sivuille kuin elokuvaan. Näkisin tämän kirjan sovitettuna valkokankaalle, tai miksei teatterilavalle. Siitä ei puutu jännitystä eikä rujoa runoutta. Maaria Päivinen taitaa myös mustan huumorin. Vilman sanailu ja kommentit kellarissa viruvan miehensä kanssa ovat synkän riemastuttavia.

"Suklaamuroja, Silvia-hetkiä, kaikenmoista arvokasta, kuinka moni vanki sai pyytämättä suklaamuroja, kysynpä vain, Vilma ehti ajatella ennen kuin avasi vihdoin luukun, työnsi tavarat sisään ja sanoi tahtomattaan: "Onko ikävä Reykjavikin pikku hutsua?" s. 66

Kellarissa esitellään myös kaksi eri reittiä epäonneen. Naapurin rouva Ingridur on ikänsä kaivannut nuoruutensa mahdotonta ensirakkautta. Hän ei rakastanut yhtä paljon, jos ollenkaan, miestä, jonka kanssa päätyi avioon. Vilma sen sijaan rakastaa miestään, eikä sen tähden halua päästää tästä irti, ei sitten millään. Vilma halusi olla täydellinen äiti ja vaimo ja lopulta sen mahdottomuus suistikin avioliiton raiteiltaan. Puhtaana hohtava talo ja kukkaloistava puutarha sulkivat sisälleen onnettoman perheen.

Koin herkulliseksi asetelman, jossa Vilma ei suostukaan päästämään miestään pakoon. Tässä on kirjallisuuden taika, voidaan leikkiä ajatuksilla. Mitä seuraa, jos petetty nainen päättääkin todella kostaa?

"Kun Vima näki peilistä kasvonsa, suu sanoi: "Olen paha."" s. 34

Maarian teksti ei ole pelkästään kaunista, se on runoutta, mutta hänen kielensä pysyy selkeänä ja helppolukuisena. Tarinaa olisi mielestäni voinut tiivistää paikoittain ihan pikkuisen, jotta se olisi kulkenut vielä joutuisammin, mutta toisaalta nämä verkkaisemmat kohdat lisäsivät syvyyttä henkilöhahmoihin ja heidän ajatusmaailmoihinsa.

Haluan päästä Islantiin katsomaan, kun suulat lentävät myrskyävän meren yllä. Suosittelen kirjaa psykologisen trillerin ja jylhien maisemien ystäville.