Ota kantaa (kirjallisuusblaablaata)

Maxoun kanta asiaan on karvainen.

Kaikesta on oltava jotain mieltä ja jokainen mielipide on tärkeä. Toisten mielipiteistä ei saa suuttua, mutta omaa mielipidettään on puolustettava... jne.

Ihmiset ottavat kantaa ihan kaikkeen, mutta mitä se tarkoittaa?

Ottaa kantaa tarkoittaa 'muodostaa tai ilmaista kantansa' jonkin asian suhteen. Sanan kanta merkitys on tässä 'suhtautuminen, asennoituminen, asenne, mielipide, käsitys, näkemys'. Kantaa ottava henkilö siis muodostaa tai ilmaisee mielipiteensä jostakin asiasta.

Lähde: Kielitoimiston sanakirja (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2006)

Jos ei kukaan ota kantaa, siis ilmaise mielipidettään asiasta, ei maailmassa tapahdu edistystä minkään asian suhteen ja kaikki pysyy ennallaan. Kantansa voi ilmaista monella tapaa. Moni älähtää sosiaalisessa mediassa. Toiset puolustavat mielipidettään osallistumalla marsseihin tai/ja mielenosoituksiin. Ne joilla on mahdollisuus, kirjoittavat painavat sanansa sanoma- ja aikakausilehtiin. Jokainen täysi-ikäinen voi äänestää.

Entä kirjailija?

Kirjailijat ovat kautta aikojen tuoneet aatteensa ja uudistusmieliset ideansa kaiken kansan luettavaksi kirjallisten teostensa kautta. Ilman kirjanpainoja eivät valistuksen ajan filosofit ja ajattelijat olisi voineet levittää kuninkaan valtaa vastustavia lentolehtisiään.

Ajat ovat itse asiassa muuttuneet vain vähän sitten 1700-luvun. Yhä moni ääni pääsee kuuluviin vain painetun tai sähköisen sanan muodossa. Nykyään kirjailijaa ei ehkä enää uhkaa syyte maanpetoksesta, vaikka hän runoilisi kuinka rujoja totuuksia valtaa pitävistä. Tai noh, miten tämän nyt ottaa. En oikein vieläkään tiedä mitä ajatella viime viikon #sipilagate sta. Toimittajien on tietenkin aina pitänyt tarkkaan katsoa, mitä lehteen painavat.

Ei kirjailijakaan voi mitä tahansa kirjoittaa, mutta mitä kirjailijan pitäisi sanoa tai yrittää sanoa vai pitäisikö mitään? Ranskassa melkein kaikki itseään riittävän tärkeinä pitävät poliitikot kirjoittavat kirjoja. Ja hyvä niin. Kirja onkin ehkä riittävän pitkä teksti ilmaista näkemystään kansakunnan tilasta ja tulevaisuudesta.

Formulakuskit, jääkiekkoilijat ja nyrkkeilijätkin julkaisevat kirjoja. Heiltä ei kai kuitenkaan odoteta julkisia mielipiteitä muista kuin urheiluun liittyvistä aiheista. Elleivät he ryhdy kunnallispoliitikoiksi jossain vaiheessa. Eduskuntakin on mahdollisuus vaihtaa uraa pitkän ja ansioikkaan huippu-urheilun päälle, kun kaikille ei riitä pestejä Olympiakomiteassa.

Jokainen teos ottaa kantaa jollain tasolla johonkin, lastenkirjoista alkaen. Nuortenkirjat ovatkin sitten jo hyvin kantaa ottavia mitä tulee yhteiskunnan epäkohtiin, ekologiaan, vähemmistöjen oikeuksiin ja naisten asemaan. Viihdekirjallisuuden saralla dekkarit pureutuvat usein yhteiskunnallisiin epäkohtiin kuten ihmis- ja asekauppaan.

Fantasiakirjallisuus voi toisinaan olla poskeen läimäyttävän kantaa ottavaa. Usein liikutaan maailmassa, jossa kurja hallitsija pitää ikävää kuria yllä ja sortaa kansaa. Lopulta sankarit taistelevat tiensä kohti parempaa tulevaisuutta ja pelastavat maailman tuholta siinä sivussa. Suomikummassa liikutaan toisinaan enemmän yksilön tasolla. Yksi ihminen tai olento kohtaa maailman kummallisuuksineen ja löytää tai ei löydä ratkaisun ongelmiinsa ja pelastaa tai tuhoaa maailman siinä sivussa.

Spekulatiivisen fiktion keinoin on aina kritisoitu ja otettu kantaa, erityisesti vähemmistöjen oikeuksien puolesta. Yksi lempi avaruusoopperakirjasarjoistani sijoittuu tulevaisuuteen, missä Aurinkokuntaa asuttavat maapallolaisten lisäksi marsilaiset ja asteroidivyöhykeläiset. He ovat tietenkin toisistaan erilaisia ja yhteiselo ei aina onnistu (lue: täystuho uhkaa). Kirjasarjan päähenkilö on valkoihoinen maapallolainen, mutta hän seurustelee tummaihoisen asteroidivyhykeläisen kanssa. Sarjassa on myös useampi samaa sukupuolta edustava pariskunta, joilla on myös lapsia ja nainen johtaa YK:ta. Mielelläni näen tulevaisuuden tällaisena, ainakin juuri nyt vuoden 2016 lopulla, jolloin vähemmistöjen ja naisten asema ei vieläkään ole kaikille ihan selkeä juttu. (Tsiisus, kerroinko juuri kantani asioihin!)

Kuulin (näin) eilen uutisissa jutun, joka pisti vihaksi. Siinä näytettiin, kun nainen käveli sisään kahvilaan Pariisin esikaupunkialueella. Kaikki muut asiakkaat olivat miehiä ja kahvilan omistaja tuli selittämään naiselle, että ei tänne saa naiset tulla. Nainen kysyi, että mitä häh miksi, ja kahvilanpitäjä selitti, että kun tänne tulee vain miehet, että tämä on miesten kahvila, ei naiset käy kahviloissa. Joo, Euroopassa vuonna 2016! Muistatteko sen brittinaurusarjan, missä kauppias sanoi jostain muualta tulleelle asiakkaalle: "This is a local shop for local people." Se jaksoi naurattaa, mutta sukupuoleen liittyvä liikkumisen ja olemisen rajoittaminen oikeassa elävässä maailmassa saa minut kavahtamaan, irvistämään ja yökähtelemään.

Kyseessä oli Pariisin esikaupunkialue. Ei Pariisin keskustan kahviloissa kukaan aja naisasiakasta pihalle (eihän?!). Esikaupunkialueen kahvilanpitäjäkin oikein opasti naisasiakasta, että hei, täällä homma toimii ihan niin kuin "au bled". Tuo "au bled" on slangia ranskaksi ja tarkoittaa kotikylää niin ikään pohjoisen Afrikan mantereella.

Otanpa kantaa tähän: (tai en otakaan, koska ei siitä ole mitään hyötyä kenellekään)

Mieluummin kirjoitan tarinoita, joissa naiset saavat käydä kahvilla missä haluavat ja potkaisevat naamaan, jos joku tulee ehdottamaan muuta. Uutisreportaasin nainen ei ymmärrettävistä syistä voinut protestoida väärinkohteluaan muuten kuin ilmaisemalla mielipiteensä suullisesti. Mielestäni hän oli jo melkoisen rohkea yksinkertaisesti olemalla eri mieltä kahvilanpitäjän kanssa.

Se miten tuo kantansa esiin tekstissä on erikoinen taiteenlaji. Asia on tuotava esille siihen kantaa ottamatta, mutta niin että lukija tunnistaa, mikä toiminta on oikein ja mikä väärin, ja saa tyydytystä siitä kun päähenkilö onnistuu korjaamaan epäkohdat. Stephen King opastaa kirjassaan On writing, ettei kirjailijan kannata tuoda omia poliittisia näkemyksiään esiin tekstissä, tai toisin sanoen ottaa kantaa päivän politiikkaan. Stephen King on mielestäni kritisoinut teoksissaan ihan kaikkea mahdollista. On hän kirjoittanut myös kirjoja, jotka eivät oikein ota kantaa mihinkään, mutta kaikki kuolevat kirjan lopussa, ja hyvä niinkin. Joskus tekee hyvää lukea kirja, joka on vain pelottava, kiihkeä tai täysin älytön.

Mutta King on varmaankin oikeassa. En usko, että kukaan lukijoistani haluaa kuulla, mitä mieltä olen Suomen tai Ranskan hallituksen toimista. Mutta voin ihan vapaasti siirtää samankaltaisia toimia jonkin fiktiivisen hallituksen hommailemaksi ja syytää kansakunnan perikatoon ja katsoa kuinka henkilöhahmo xyz selviää elossa.

Niin, huomennakin nousen ylös ja kirjoitan maailmasta, jossa urheat ihmiset pelastavat itsensä ja toisensa, ovat ystävällisiä, kohteliaita, suivaantuvat epäoikeudenmukaisuuksista ja metsästävät hirviöitä.