Kuka lukee muuta kuin viihdekirjallisuutta?

Eli ei-hömppää.

Ja mitä on tämä ei-hömppä jota kaikki lukevat?

Lukupiirissäni luetaan kaikkea mahdollista. Muille suositeltavan kirjallisuuden monipuolisuus on yhtä laajaa kuin piirimme jäsenistö. Tarjolla on kirjaa julkkisten elämistä ja eläimistä, palkittua romaania, kehuttua klassikkoa, elämäntapaopasta, historiallista eeposta, avaruusseikkailua ja filosofista pohdintaa. Mutta on kirjallisuuden laji, jota kukaan ei kehtaa myöntää lukevansa: hömppä. Hömppää ahmitaan, mutta sitä ei myönnetä, koska se ei ole sivistynyttä saatikka aikuismaista. Kuka nyt haluaisi lukea kirjan vain viihtyäkseen?

Sen sijaan kaikki tietävät mitä on hölmö kirjallisuus. Se koostuu niistä kirjoista, joita kukaan ei jaksa lukea loppuun asti tai joista luetaan vain ensimmäinen ja viimeinen luku esitelmää varten. Näihin kirjoihin kuuluu suurilla otsikoilla suitsutettuja ja vielä suurimmilla palkinnoilla palkittuja teoksia joista kukaan ei pidä ellei ole jostain poliittiskaupallisesta syystä pidettävä. Ja puhun tässä nyt ihan tavallisista immeisistä, joilla ei ole todettu vakavia mielisairauksia.

Olen sitä mieltä, että on aika nostaa viihdekirjallisuus takaisin sijalle jolle se kuuluu: reilusti esiin ja lukijoiden huulille. Sen ohella kaikenlainen kirjallisuus voi hyvin. Se että ei lue ollenkaan viihdekirjallisuutta, on kyseisen henkilön oma ongelma, ei itseisarvo eikä älyllisyyden mittari, mutta paljastaa ehkä huonon itsetunnon.

Mary von Törne uskaltautuu ulos kaapista, ja kailottaa kaikelle kansalle jotta sitten tiedätte: minä luen kaikkea, ihan kaikkea ja ennen muuta viihdekirjallisuutta johon luen myös ne kirjat joita en lukupiirissäni esittele. En puhu niistä, koska pelkään että ...että jotain. Onhan se nyt aikuisen naisen vähän outoa rohmuta kirja toisensa perään Star Wars -kirjallisuutta. Vai onko? Kirjoja kirjoittaa kokonainen armeija tieteiskirjailijoita. He itse ovat faneja ja kirjoittavat faneille, joita maailmassa kuitenkin riittää lapsista vaareihin (ja perheenäiteihin).

Viimeinen ei-hölmö lempikirjasarjani kirja tupsahti postilaatikkoon eilen. Jotta pääsisin sitä lukemaan mahdollisimman pian, on minun nyt kirittävä loppuun se toinen kirja, jota jo luen ja josta pidän, mutta joka ei vie minua hurjiin seikkailuihin toiseen galaksiin. Vain Bretagneen. Tämän nyt lukemani kirjan kehtaan esitellä tässäkin blogissa. Sitä suositeltiin alkujaan lukupiirissäni, mutta en usko että ostan kirjan jatko-osan. Sen sijaan tiedän, että joudun tilaamaan ne 5-6 kirjaa avaruusoopperaa jotka tulevat ilmestymään tämän ja ensi vuoden aikana.