Olen varma, että tuolla jossain on planeetta, jolla myös kasvaa ruohoa. Mutta onkohan se vihreää. Mitä jos se on punaista. Ja sen punaruohoisen planeetan asukas miettii ovatko muiden kaukaisten maailmojen asukkaat vihreitä.
Tieteistarinaa kirjoittava miettii näitä suuria kysymyksiä. Mutta yhdestä asiasta olen varma. Jos tuolla jossain avaruudessa märehtii lehmä, on se yhtä mustavalkoinen kuin Monsieur P:een lehmät. Ne samat, jotka miinoittivat kotikatumme. Ne samat, joiden perässä juoksin pellolla. Pelkäsin, että ne karkaavat paksumman ruohon perässä aina vilkasliikenteiselle tielle. Ja catastrophe. Onneksi meitä oli monta juoksemassa pellolla, meitä kaupunkilaisjuntteja, jotka emme osaa puhua lehmille. Riittää kun kauniisti pyytää.
Mutta älkää yrittäkö puhua järkeä nuorelle "toro":lle. Koin eräs päivä töissä kolmanne asteen yhteys- tyylisen metafyysisen bizarre hetken. Vastaanotosta juuri poistunut asiakas palasi takaisin sisälle ja ilmoitti, että parkkipaikalla on lehmä. Mietin hetken. Oliko hän juonut paljon Calvadosta vai oliko tämä jokin ranskalainen vitsi, jota en ymmärtänyt (mikä on todennäköisempää kuin se, että parkkipaikalla tosiaan jököttäisi lehmä). Mutta mies oli tosissaan. Astelin ulos hänen perässään ja hetkeä myöhemmin katselin mustavalkoista nuorta normandialaista toroa, tai toro katseli minua, suurilla silmillään. Paikalle ilmeistyi samalla hetkellä mies, joka näytti juuri siltä kuin lehmänsä kadottaneen miehen tulee näyttää. Baskeri tiukasti korvilla, lehmäkeppi kättä pidempänä valmiina ojossa ja suu täynnä sanoja, joita en ymmärtänyt. Hän puhui lehmää, mutta toro ei kuunnellut vaan hölkkäsi parkkipaikalta puistoon ja piiloutui puskan taakse.
Minulle kerrottiin vasta myöhemmin, että lehmä voi olla hyvin vaarallinen eläin villiintyessään. Olisinpa tiennyt sen silloin, kun juoksin pellolla päästelleen "shuu shuu" ääniä.
Hihitin tälle ääneen ja meinasin herättää toisen puoliskon.
VastaaPoistaKyllä maalla on mukavaa.
:D Hahah.. vähänkö huisia!
VastaaPoista