Se suuri suomalainen romaani

Penskana luin suvun kirjahyllyistä kaikki suomalaisen kirjallisuuden klassikot. Sitten opin lukemaan englanniksi ja pengoin hyllyt uudestaan läpi. Ja englanniksi luin vuosia, jotain välillä ranskaksikin, mutta en mitään suomeksi. Miksi?

Kun aloin kirjoittamaan itse, havahduin huonoon äidinkieleeni. Kirjoitan suomeksi, koska englannin ja ranskan taitoni ovat fiktioon turhan ohuet, mutta tajusin nopeasti suomenkin olevan hakuteillä. Tai ehkei se koskaan ole ollut terässä.

Ryhdyin lukemaan suomeksi. Vältän suomennoksia,  koska niissä on jotain josta en vain pidä, yleensä. Suomentajan pitäisi itse olla lahjakas kirjoittaja, jotta hänen suomennoksensa olisi lukemisen arvoinen. Haluan ylläpitää ja oppia hyvää suomea. Sitä ilman ei minun kirjallisista projekteistani tule koskaan mitään.

Mutta mistä löytää hyvää luettavaa? Luen etupäässä viihdekirjallisuutta ja valitettavasti minun on vaikeaa löytää sellaista suomalaisen suomeksi kirjoittamaa teosta, jonka lukeminen jatkuu vielä sivujen loputtua.

Luin viime vuonna Hannu Rajaniemen Kvanttivarkaan, johon ihastuin ja jolle odotan jatkoa. Kyseessä on englanniksi kirjoitettu tieteisseikkailu. Mahtaako suuri (suomalainen) yleisö edes tuntea tätä suurta suomalaista kirjailijaa, joka nyt vain sattuu elämään, asumaan ja työskentelemään Skotlannissa? Vaikka pidin Kvanttivarkaasta ja odotan sen jatko-osia, niin en silti pidä kirjaa sinä suurena suomalaisena nyky-romaanina, jota metsästän. Sen pitää olla kirjoitettu suomeksi, alusta alkaen. Mutta missä se on, onko sitä? Mitään mieltä räjäyttävää en ole vielä saanut käsiini.

Olen etsinyt luettavaa niin lukupiirin kuin kirjallisuusblogienkin kautta, mutta toistaiseksi lukemani suomalaiset nyky-romaanit ovat suurimmaksi osaksi jättäneet minut kylmäksi tai sitten kirja on ollut mukavaa luettavaa, mutta ei sen enempää. En aio niitä tässä luetella, koska tarkoitukseni ei ole pitää lokia kirjoista, joita en suosittele kenellekään. Toisaalta sellainen saattaisi olla käytännöllinen. Sieltä löytyisi ainakin yksi Finlandia-palkittu teos, josta poikani taitteli kirjasiilen. Se on huonon kirjallisuuden uusiokäyttöä.

Kirjasiilessä säilyvät muistilaput ja kirjeet.

Siilin taittelee nopeasti.

Siili on palannut luontoon.

Jatkan kirjoittamista ja sen metsästystä.