maanantai 22. lokakuuta 2012

Pieni talo pellolla

Siitä lähtien kun ryhdyin omakotitalossa asujaksi, en ole nähnyt montaa päivää ilman rakentelua, fiksaamista tai siistimistä. Kun yksi nurkka on kunnossa, alkaa toinen repsottaa. Talo on ikuisuusprojekti. Sen kunnossapito on enemmän uskon kuin haluamisen ja voimavarojen asia. Silkkaa hulluutta, jos minulta kysytään.

Haaveiletko puutarhurin ammatista?


Kaunis kesäpäivä. Viikonloppu. Mitä tehdään? Lähdetäänkö biitsille? (kyllä, Normandiassa on biitsejä, on eri asia halutaanko niillä käyskennellä.) Non, me ei lähdetä mihinkään, koska nyt kun paistaa, on hyvä ilma hoitaa puutarhaa. Nurmi pitää leikata (tai hankkia pari lehmää se tekemään), pensasaita rehottaa, tuo keskelle pihaa kuollut puu olisi sahattava polttopuiksi, polttopuut voisi kantaa puuvajaan, kukat kaipaavat kastelua, puutarhatuolit voisi maalata....puuhaa riittää.

Vietän enemmän aikaa pihan siistinä pitämiseen kuin siitä nauttimiseen. Ja loppujen lopuksi olen liian tyytyväinen, kun syksy ja talvi saapuvat ja minun ei tarvitse enää kyykkiä kukkapenkissä rikkaruohoja tappamassa. Jääkin aikaa kodin parannusrakentelulle.

Vihaan niitä ihmisiä, jotka rakensivat taloni. He unohtivat mm. kylpyhuoneesta lämmityksen ja ilmastoinnin, minkä takia koko talo kärsii kosteudesta. Näin ollen minä tulen viettämään tulevan syksyn remonttireiskan vasempana kätenä. Tuntuu, etten muuta ole harrastanutkaan. Ehkä minusta vielä tulee Pro.

Maryn remontit:

Talo n° 1:

- ulkoseinien lämpöeristys
- kaikkien sisätilojen (keittiö, olkkari, makuuhuone, lastenhuone ja kylppäri) remontti seiniä kattoa ja lattiaa myöten

Talo n° 2:

- ulkoota: julkisivuremotti (uudet maalit kaikkiin seiniin), piha- ja ajotien sorat uusiksi, lämpöpumpun asennus 10 m:ä talosta, terassin laatoitus

- sisältä: lastenhuoneen lattia, katto ja seinät uusiksi, keittiöön keraaminen liesi kaasun sijaan (piti uusia koko keittiön sähkönjakelu...älkää kysykö), takan asennus, makuuhuoneen tapetit ja katto uusiksi x 2 (home sweet home kiitos viereisen kylppärin kosteusongelmien).

Tulevia työmaita: kylppäri uusiksi, vierashuone uusiksi, makuuhuone (3. kerran) uusiksi. Ainiin, ja ensi kesänä pitää viimeistellä terassiremppa (mihin meni jo koko tämä kesä) ja korjata puutarhavajan katto ja seinät ja ovi. Ison talon katto on myös korjausta vailla, mutta sen homman joudumme teettämään ihan oikealla katon korjaajalla.

Ja sitten saimme ajatuksen: mitä jos muuttaisimme asumaan kerrostaloon. Meillä kun on tuo elämäkin tässä elettävänä. Niin ja saisin ehkä vihdoin aloitettua sen fantasia-romaanin kirjoittamisenkin.

Tässä tärkein ja kokemuksen raakkuvalla rintaäänellä antamani neuvo kaikille niille, jotka haaveilevat kirjailijan urasta: älä koskaan osta taloa (Normandiasta)!

5 kommenttia:

  1. Niin, se on vaan niin idyllistä mennä käymään jonkun omakotitalossa...

    VastaaPoista
  2. Okei, pidän mielessä, että talosta ei kannata haaveilla :) Vaikka silti haaveilenkin. Mutta totta; kerrostaloasukkina ei juuri ole huolia. Kop kop, puunkoputusta.

    VastaaPoista
  3. Omakotitalon kunnossa- ja ylläpito on todellakin elämää suurempi projekti. Luettelemasi työmäärä tuntuu lamaannuttavalta, huh huh.

    VastaaPoista
  4. Hui, ei kyllä saa haaveilemaan. Joskin pieni oma pihanläntti olisi kiva, olen ihan mielelläni vuokra-asukas.

    VastaaPoista
  5. Paras vaihtoehto (minulle) olisi jonkin sortin tuoreeltaan rakennettu rivitalo, missä pieni piha ja maalämpö ja modernit lämpöeristeet ja oma parkkipaikka. Jonkinlaista rakentelua siedän, mutta jos koko elämä alkaa mennä "home improvement"-projekteissa, on jossain vikaa. Talossa siis.

    VastaaPoista