Tabou vai ei tabou

Kyläni vieressä kasvaa isompi lähikylä, jonka keskustorin varteen asettui noin vuosi sitten uusi paikallislehti. Lehdykkä elää ilmeisesti myymällä mainostilaa. Siinä myös esitellään paikallisia tapahtumia (markkinat, kyläjuhlat, lehmien kauneuskilpailut ym.). Mutta eilen hiffasin, että lehdessä tekee töitä ihan oikea toimittaja.

Oli huisia lukea mielenkiintoinen artikkeli kyseisestä mainoslehdestä. Se oli kahden kokonaisen sivun mittainen ja käsitteli ranskalaisen yhteiskunnan vaiettuja aiheita, tabuja. Artikkeli oli kirjoitettu vastauksena lehteä koskevaan arvosteluun, koska ilmeisesti skandaalitoimittaja oli julkaissut reaktioita herättäneen artikkelin lehtensä edellisessä numerossa.

Seutuamme ravisteli viikko sitten väkivaltainen tapahtuma, josta itse kullakin oli oma mielipiteensä sanottavanaan. Nuori vapaapalokuntalainen joutui hyökkäyksen kohteeksi pienen kaupungin keskustassa myöhään illalla. Hän oli kotimatkallaan törmännyt henkilöihin, jotka ahdistelivat vanhusta. Nuori palomies oli yrittänyt puolustaa vanhusta, mutta hän oli joutunut itse mukiloiduksi. Järkyttävää jo sinänsä, mutta se mikä tekee tapahtuneesta häiritsevän, on se että tapahtumalla oli muitakin silminnäkijöitä joista kukaan ei ollut tullut auttamaan uhreja.

Mainoslehtemme sankaritoimittaja oli ilmeisesti ruoskinut sanaisella piiskallaan näitä pelkureita pyllylle ja saanut siitä hyvästä palkakseen vastalauseiden ryöpyn paikallisilla foorumeilla.

Kapea

Mieleeni nousi toinen tapaus. Eräs kaunis aamu oli muuan ex-miesystävä tarttunut haulikkoon ja päättänyt ampua sillä ex-naisystäväänsä vilkasliikenteisen tien varressa. Tuona samaisena kauniina aamuna ja samaisella tiellä muuan Mary istui rellussaan puoliksi vihoissaan ihmetellen, miksi tiellä hänen edessään seisoi jono autoja kuin parkissa. Sitten hän tajusi jotain tapahtuvan kauempana edellä. Vastaan ajavat autoilijat näyttivät jotenkin epävarmoilta, joko he ajoivat vauhdilla ohi tai sitten he etsivät kohdan tien varresta mihin parkkeerata. Mary huomasi myös puutarhoihinsa ilmestyneet asukkaat, jotka seisoa jököttivät turvallisesti pensasaitojensa suojissa ja näyttivät keskustelevan jostakin kaikessa rauhassa (omenasadosta?). Lopulta Mary pääsi jatkamaan matkaa ja hän tyypilliseen tapaansa kiihdytti liikkeelle renkaat ulvoen ja siinä sivussa katsahti sivuikkunasta ulos: tien varressa näytti istuvan, ehkä humalainen, naishenkilö ja naiselle oli tarjoamassa apua naisen vieressä seisova mies.

Seuraavana päivänä Mary luki lehdestä, mitä oli tapahtunut tuona kauniina aamuna. Hän oli ajanut ohi. Vain vilkaissut, kun siinä ammuttiin haulikolla rintaan ihmistä. Mistä hän olisi voinut tietää? Ehkä ajamalla rauhallisemmin aamuisin. Mitä hän olisi voinut tehdä? Pysäyttää, hiljentää, töötätä, saada ryöpyn hauleja rellun kylkeen, ajaa kyseisen haulikkomiehen päälle ja töötätä...

En usko, että Mary olisi voinut tehdä paljoakaan hänen heikot hermonsa tuntien. Hän olisi ehkä silti voinut pysähtyä vähän kauemmas, jos olisi tajunnut tapahtumasta jotakin. Soittaa santarmeille. Rynnätä auttamaan hauleista haavoittunutta heti kun häntä ampunut mies oli kävellyt takaisin taloonsa (ja ampunut siellä itsensä).

Maryn omaatuntoa helpottaa tieto siitä, että nainen selvisi hengissä.

Avara

Palataan paikallislehdykän saamaan kritiikkiin. Kansan syvät rivit eivät pitäneet toimittajan kirjoittelusta. Siitä, että toimittaja arvosteli artikkelissaan eräiden henkilöiden välinpitämättömyyttä. Voimme vain kuvitella, miksi kukaan ei tullut apuun. Pelko. 

Asiaa sen kaikilta kanteilta tarkastellessa tulee mieleen, että joitain asioita on hyvä tarkastella monesta näkökulmasta ennen kuin valaa betonisen mielipiteensä. Sen jälkeen on myös hyvä antaa kaikkien olla sitä mieltä mitä itse haluavat. Omaa mielipidettään ei pidä puolustaa jumalan sanana (kuten maailmassa paljon tehdään ja minkä takia kukaan ei uskalla olla enää mitään mieltä).

Sen sijaan tiedämme varsin hyvin, että jokainen meistä voi henkilökohtaisella tasolla on jotain asiaa tai ilmiötä vastaan, esittää siitä mielipiteensä ja keskustella aiheesta muiden (jopa toista mieltä olevien) kanssa, ilman että syntyy soppaa tai sotaa. Vai voimmeko? Osaammeko?

Itse henkilökohtaisesti olen aseita vastaan. Niiden myyntiä ja aselupien myöntämistä pitäisi kiristää ja tarkentaa. Aseiden ja ammuksien säilytystä sääteleviä lakeja myös. Aseiden salakuljetus EU:n ulkopuolisista maista EU maihin pitäisi olla vaikeampaa. Metästykseen käytettäviä aseita ei pitäisi voida säilyttää omassa kodissa. Siinä tabou'a kerrassaan.

Mitäs mieltä olet itse.