 |
| Voit ladata lehden ilmaiseksi Osuuskumman sivuilla. |
Kylmänkostea tuuli vihmoo pihalla ja takkatulikin vaivoin lämmittää kohmeista Marya. Onneksi ihanaiset ja ihanan kummalliset tarinoitsijat ovat loihtineet meille kuumastikin kutkuttavaa talviluettavaa. Suosittelen oheisia novelleja nautittaviksi mausteisen teen ja pipareiden kera.
Elisabeth Saranti: Tunturituttavuus
Maryn arvio: hauska, ajankohtainen, vintiömäinen tarina firman pikkujouluista Lapissa. Sekoitetaan siihen tonttu ja revontulien lailla leiskuva himo ja lukijaa viedään (ei reessä vaan tietenkin maasturissa). Novelli on kirjoitettu selkeästi ja lukijaa reestä pudottamatta. Tarina kulminoituu ennalta arvattavaa loppua kohden, mutta se ei lukunautintoa haittaa.
Impi Kure: Toivottu vieras
Täytyy tässä välissä mainita, että antologian kirjoittaneet immeiset ovat kaivaneet taiteilijanimensä syvältä (lumen alta), mutta tekonimet auttavat arviointia, kun voi täysin huolettomana sanoa tekstistä sanottavansa sen enempää miettimättä, ketä se ilahduttaa tai ei.
Maryn arvio: Kaunista tunnelman ja tilan kuvausta. Henkilöhahmot ovat melkein todellisia, lihaisia (lihaksikkaita). Tässä novellissa mässäillään himoisten ilojen lisäksi juhlaruoalla ja pitsillä. Lukija polttaa näppinsä sivuja alaspäin vierittäessään. Kuten Tunturituttavuuden, oli tämänkin novellin teksti huoliteltua ja lukijaystävällistä. Tarinan vieraat oli taidokkaasti veistelty valon ja pimeän rajamailta. Kaiken kukkuraksi arvostin talvipäivänseisauksen tuomaa lisätaikaa.
Sad Max: Prinsessa Diodi
Maryn arvio: Tämä ei ihan kolahtanut. Liekö kulunut ritari+lohikäärme aihe, vai tarinassa käytetty sähköön liittyvä teema, jota en ihan ymmärtänyt (tai visualisoin huonosti, mutta sehän on vain minun ongelmani, jos mielikuvitusta ei ole riittävästi). Muuten teksti oli kyllä kelpo tavaraa, mutta lukeminen ei vain luistanut, vetänyt. Ehkä jossain toisessa mielentilassa...tai toisilla aivoilla.
Monique N.: Musiikkia, meren vaahtoa
Maryn arvio: Tekstissä oli tunnelmaa, mutta en lämmennyt sille. Tarinan kekseliäisyydestä huolimatta minun oli vaikea tarttua siihen. Pääsyy tähän lukuvaikeuteen oli tarinassa esiintyvät takaumat. Pääosa novellista on yhden henkilöhahmon muistelua, joka ei minuun tepsinyt, toiminut. jäin kylmäksi kuin jäämeri. Ehkä sittenkin kesäkuumalla purjeveneen kannella luettuna...
Carrie Alamo: Liekki
Maryn arvio: Liekki on mielestäni yksi tämän antologian tähtiä. Se on uusrahvaanomaisen herkullinen ja kesken pimeän illan nopeasti nautittavaksi kirjoitettu sammaleen pehmeä tarina. Talvi paukkuu, sauna lämpenee, luut murskaantuvat, lapsi nauraa, emäntä hymyilee, vieras katolle kiipeää. Monimuotoinen ja lempeä. Kerronnassa on vain yksi "täh"-kohta, joka sekin silittyy pois uudelleen lukemalla. Niin ja sitten mielessä häivähti yksi tulkinnanvarainen kritiikin siru (kun taso on korkealla, voi kai risullakin tökätä lujempaa): olisin kaivannut vähän vähemmän sukupuoliseen kanssakäymiseen liittyvää selostusta tai sitä ei olisi tässä tarinassa tarvinnut olla ollenkaan. Viehätys ja sen voima puskee tekstistä läpi ilmankin. Seksiä ei tarvitse sen enempää lukijalle vääntää. Tämän novellin herkkyys on sitä laatua, että roisi toiminta leikkaa siltä siivet, toisin kuin antologian kahdessa ensimmäisessä novellissa sitä suorastaan odottaa. Vähän sama asia kuin kauhuelokuvissa, missä asia jota ei näe, on se kaikista pelottavin.
Karoliina Kaajärvi: Raapaleita
Maryn arvio: Kaikki kolme tärähtivät niin kuin kunnon raapaleiden kuuluu.
Erityisonnitteluni Ursulan tämän numeron kannen kauneudesta. Ja kiitokseni koko tekijätiimille tasokkaasta lukupaketista, jonka kainalossa tuli vietettyä mukava hetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti