Jäljellä on maailma

Uusi aamu on valjennut yhtä harmaana kuin edellisetkin, tai kirkkaana, tai pimeenä (siellä susirajan tuolla puolen). Jäljellä on ihmiskunta, planeetta ja sen syntinen paino.

Kuvitellaanpa hetki, että kaikki päättyi eilen, puf maailma hävisi. Mitä sitten? Mitä sillä olisi ollut väliä? Olisiko joku välittänyt? Ketä maailma edes kiinnosti? Ja mikä se oli loppujen lopuksi?

Pallo, jolla leikkiä. Kehto, jossa tuudittautua. Ilo, jota silmäillä.

Vai loputon määrä sakkia, joka lataa onnea koneeseen app-kaupasta.

Itse olen onnellinen siitä, että maailma on yhä. Ja tulee sitä vielä olemaan, vaikkei kukaan tiedä kuinka kauan. Ehkä tarpeeksi. Ehkä ei. Maailmassa on paljon p*skaa, jota ei tee mieli ajatella. Sitten on myös se valoisampi puoli kuten:

- pörröinen kissan massu, jota rapsutella
- hurja pulkkarinne, jossa äitiä pelottaa penskan vain räkättäessä
- valtameret ja ne jotka niitä ylittävät
- hetki, jolloin katsoo sitä toista silmiin ja alkaa hymyilyttää pakostakin
- loma-aamut
- valmiiksi editoidut tarinat
- palkkashekit
- kaunis paikka, jota ihailee ensimmäistä kertaa, ja johon haluaa palata sen jälkeen aina vain
- yli tunnin puhelinrupattelu kaverin kanssa
- saunan lauteiden polte pyllyä vasten (kun ei ole saunaa nähnyt yli vuoteen)
- uusi sana, jota ei ymmärrä, mutta joka soi korvissa eksoottisesti
- sipulisilli ja Chablis (ei välttämättä yhdessä, tai miksi ei...voihan ruokailukin olla seikkailu)
- kirja, jonka lukemista jatkaa vielä sivujen loputtua
- kotiinpaluu pitkän (mutta onnistuneen) matkan jälkeen
- hyvä uutinen kuukausien piinan päälle
- kahvi juuri sinä aamuna, kun herätyskello ei soinutkaan
- palaute tekstinrämpäleestä, jota edes itse ei uskonut saavansa valmiiksi
- kaikki maailman "maman je t'aime"t
- kun selvästi kuulet kissasi sanovan "Mauman" ruokakupin ääressä
- täydellisesti sijoitettu kirosana
- loppumattomat filosofiset keskustelut elämänkumppanisi kanssa (esim. siitä mikä kiinalainen on Rouenin paras ravintola)
- kun huomaat blogisi saaneen uuden jäsenen
- tulevan kesäloman suunnittelu
- vanhat valokuvat
- ennestään tuntemattoman rock rock rock gruppin konsertti, joka oli ihan sika jees
- hiljainen hetki takan ääressä tuleen tuijotellen
- kun siippa on imuroinut ihan omine nokkinensa kuin iso aikuinen ihminen, jolla on rokotustodistuksessa 10 pistettä ja papukaijamerkki
- kunnon koko päivän flow, jolloin teksti pamahtelee ruudulle kuin tykin suusta
- koko perhe elokuvissa max-popkornilaari sylissä (puolet popkornista lattialla ja pikainen happy mental note siitä, ettei ketään istu ihan vieressä)

On monta syytä maailman jatkua. Hyvää maailmanjatkoa teillekin!