Sinne ja takaisin

Kuin Terminaattori tulin takaisin, mutta sitä ennen minun piti poistua. Kauan vaivannut koti-ikävä tuli hoidettua kotiseutukuurilla, joka sisälsi mm. ruoka- ja juomahoitoa, perhe- ja ystäväterapiaa ja tietenkin sauna- ja lumiaktiviteetteja. Kymmenen päivän tehokuurin jälkeen olen entistä ehompi Normandian suomalainen. Melkein jo tulikin tihkua ikävä.

Tuliterä 2013 alkoi hyvin, paitsi sipulisillien kohdalta. Ne viettivät ylimääräisen yön Amsterdamissa, minne laukkuni hävisi. Ensimmäistä kertaa pääsin kokemaan, miltä tuntuu kun laukku ei pyörikään hihnalla. Aika hölmöähän se on. Laukku tuli äsken, kaksi päivää myöhässä. Joku voisi kysyä, että miksi raahaan silliä Suomesta Normandiaan. Koska se on mieheni lempisuomalaisruoka, ja vain sipulisilli kelpaa. Tilli-, sinappi-, tomaatti- ym. sillit hiiteen. Jos sillinne eivät saavu perille homeisina (vaikka kaipa nuo nyt pari päivää suolaisina selviävät), suosittelen tarjoamaan ranskiksille maisteltavaksi sillimunaleipää:

- paahdettua ruisleipää (tyyliin Reissumies tai muu vastaava pieni ja pyöreä tai ovaali)
- voita leivän voiteluun
- puolikas keitetty kananmuna ja
- sipulisilliä 3 palaa per leipä

Sillien lisäksi toin mukanani raportin Suomen tämän hetkisestä henkisestä tilasta:

Ei siellä kaikki hyvin mene. Opettajia lamautetaan, anteeksi lomautetaan, määrärahoja leikataan, veroja ja muita maksuja nostetaan, palkkoja lasketaan (Niinistö sai minut ensimmäistä kertaa ihan oikeasti nauramaan), supistetaan, vähennetään ja minimoidaan. Eihän siellä ole kohta mitään jäljellä. Vähän vähemmän nauratti, kun huomasin iltalenkillä, että katulamputkaan eivät palaneet. Ja aika monelta kuulin, että "ihan ihme touhua". Mutta onneksi teeveestä tulee vielä ohjelmaa ja sain lomilla katsottua Napapiirin sankarit. Ovat penteleet oppineet elokuvia tekemään, Suomessa! Ei siellä nyt niin pahassa jamassa olla, vaikka jänkhällä onkin pari muuttujaa vielä fiksaamatta.

Laukku taisi jäädä Amsterdamiin jumiin muuten varmaan sen takia, että olin ahtanut sen täyteen myös kirjoja. En ole vielä, enkä ehkä ihan pian tule olemaankaan, elektronisen lukulaitteen omistaja, jotenka toistaiseksi raahailen opuksia ympäri Eurooppaa ja ne painavat. Ilokseni löysin tällä kertaa hyvää luettavaa. Painunkin tästä niitä ihailemaan ja kerron niistä myöhemmin lisää.

On se vaan mukavaa olla kotona.