Luettua: Kristallikuningas, Aki Raatikainen

WSOY, 2012
sivumäärä: 526
Historiallinen seikkailuromaani

Aah, kuulen Waltarin hymisevän tuonpuoleisessa...hänkin on tyytyväinen. Itse kiherrän ilosta, vihdoin se on löytynyt, suuri suomalainen romaani.

Aki on loihtinut historian ja seikkailun ystäville tarinan, jonka ääressä ei vaativakaan lukija pääse tylsistymään. Kieli on kaunista, huoliteltua ja huippuunsa hiottua. Jos en paremmin tietäisi, niin en uskoisi, että tämä on esikoinen. Aki on melkoinen velho.

Raatikainen on tonkinut taustat perusteellisesti ja sitä myötä osannut pukea henkilöhahmonsa aikaan ja paikkaan täydellisyyttä hipoen, unohtamatta hyvin hiottua juonta ja sen kuljettamista alusta loppuun tyylikkäästi. 1600-luku ei ole ainakaan minulle historian oppitunneilta jäänyt tarkasti mieleen, eli en osaisi suoralta kädeltä vastata kovinkaan moneen aikakautta koskevaan Trivial Pursuit -kysymykseen. Historiallisen romaanin etuna on se, että lukija oppii sivutuotteena seikkoja menneiltä ajoilta. Ja mielenkiintoinen tuo ajanjakso olikin. Kristallikuningas perehdyttää lukijan Eurooppaa ja sen kuningashuoneita myllänneeseen 30-vuotiseen sotaan. Kirjan sankarit reissaavat Itämerellä, nykyisen Saksan alueella, Amsterdamissa, Ranskan hovissa ja myös Itä-Intian kauppakomppanian laivoilla. Jäljelle jää kuva ajasta silloin joskus, kun sotaa käytiin miekka kourassa, kun naisen paikka oli lähinnä perillisten tehtailijana ja itsevaltius ja jumalan sana saivat rahvaan tutisemaan.

Kristallikuninkaaseen on annosteltu juuri sopivin mittasuhtein romantiikkaa, seikkailua, ohi vilahtelevia maisemia, raakuuksia, historian lehtien havinaa, veijarien keskistä toveruutta ja filosofista pohdintaa. Kirjan sivuilla hyppii lauma tuttuja ja vähemmän tuttuja historian merkkihenkilöitä, joista kerrotaan muutamalla sanalla kirjan loppuun liitetyssä henkilölistassa. Enemmän tai vähemmän fiktiivisiä hahmoja Raatikainen on kohteliaasti lainannut muista ajanjaksoa kuvaavista romaaneista, kuten muutamaa vallatonta muskettisoturia.

Kirjan päähenkilö, Axel Tystloten (ruotsalaisella oolla), on tietenkin ihastuttavan urhoollinen, omalla tavallaan vakavan hauska, menneisyyden haamujen ja muistojen riuduttama, sanansa mittainen, loistava soturi, oiva rakastaja jne. Kyseessä on kasvutarina tai tarina siitä, miten elämästä 1600-luvulla selvittiin hengissä. Muita teemoja ovat: sota, kuolema, uskonto ja yllätys yllätys myös ulkosuomalaisuus, tai se kun on vuosia elänyt muilla mailla eikä enää tunne oloaan kotoisaksi isiensä maassa, ja etsii ikuisesti paikkaansa siinä maassa (kaupungissa), mihin kotinsa on rakentanut.

Onhan tässä kirjassa toki jonkin verran siirappia, mutta ei se minua haitannut. Ei hyvän tarinan tarvitse mielestäni olla täysin todellisuutta vastaava. Ja hurjat juonenkäänteet, takaa-ajot, juonittelut, pelehtimiset ja huikentelevaiset sattumat kuuluvat viihteeseen. Vakavamielinen historiallinen romaani...noh voihan noita historiankirjojakin lukea, mutta niistä puuttuu jännitys.

Akilla on persoonallinen tapa hypähdellä paikoin suorasta minä-kerronnasta kaikkitietävään kertojaan. Joku saattaisi pitää sitä häiritsevänä, joku konservatiivinen vanhake tms. Kikka mikä kikka, sanon minä, kunhan toimii. Sinne tänne Aki on ripotellut latinaa, lausahduksia välttämättä kääntämättä, ymmärtäköön se joka osaa, mutta eipä tuokaan haittaa. Se oli tapana 1600/1700- luvun kirjallisuudessa. Jonkinlainen elitistinen tapa kertoa kirjoittajan sivistyksestä. Aki on käyttänyt keinoa tuomaan syvyyttä kerrontaan ja lähestynyt näin myös paremmin aikakauden kirjallista ilmaisua. Huolellinen editointi paistaa tekstistä läpi. En huomannut kovinkaan montaa lapsusta ja pitäähän niitä aina pari ollakin. Teosta on ilo lukea.

Suosittelen Kristallikuningasta viihdekirjallisuuden ystäville, niille joille juoni ja tarina ovat ykkösasemassa, myös ehkä 1600-luvun sodankäynnistä kiinnostuneille. Kirjan ensimmäisen kolmanneksen taistelut on kuvattu koruttoman kauniisti ja todentuntuisesti. Jos kirjoitin tämän lukukokemustani arvioivan tekstin superlatiiveja säästelemättä, johtuu se vain siitä, että en ole pitkiin aikoihin lukenut suomalaiselta kirjailijalta suomeksi mitään yhtä mieltä ylentävää ;) ;) ;) toivo siis elää.

Kristallikuninkaan ovat lukeneet myös mm.: Morren maailma, Puolisilmä ja Keskisuomalainen (H.Poutiainen).