Kustantaja: Karisto
Romanttinen fantasiaseikkailu
"Suomalaista fantasiaa", sanoin kaverille, jolle kirjan lahjoitin. En tiedä miksi piti painottaa juuri tuota suomalaisuutta. Vähän samaan tyyliin kuin että suomalaista muotoilua.
Mifongin perintö ei ole Se suuri suomalainen minulle, mutta Meresmaan tarina kuitenkin läikäytti jotain kirjaisessa kipossani. Eniten minua viehätti tarinan vauhdikkuus. Seikkailu etenee vinhaan ja tapahtumat seuraavat toisiaan loogisesti ja ilman suvantoja. Kirja on helppolukuinen, muttei heppoinen. Meresmaa on luonut kokonaisen maailman, jossa eletään jonkinlaista keskiaikamaista ajanjaksoa (ratsastellaan hevosilla, leikellään miekoilla ruumiinjäseniä, asutaan linnoissa, matkustetaan laivoilla jne.).
Henkilöhahmoista ihanin on mielestäni Reu, musta pantteri (onkohan Meresmaa suurikin salmiakin ystävä?). Reu on iso kissa, juuri sellainen kuin kissan olla pitää, ja seuraa uskollisesti isäntäänsä Dantea, joka on kirjan päämieshenkilöhahmo, joka pelastaa kirjan päätyttöhenkilöhahmon Ardiksen. Ja he rakastuvat ja koko maailma on heitä vastaan ja sitten myös ne pirun Keisarin kirjat ovat hukassa ja niitä etsitään aina maailman ääristä asti.
Jos kirjassa jokin häiritsi, olivat ne epäkonventionaaliset juonenkäänteet. Niistä en spoilaa tässä tämän enempää, mutta varautukaa olemasta saamatta kaikkea haluamaanne (juonen kohdalla). Ja tämä on vähän niin kuin se työhaastatteluun harkittu "huono puoli".
Suosittelen Mifongin perintöä ennen muuta fantasian ystäville, niille joille hyvä tarina ja todellisuuspako ovat lähellä sydäntä. Ja mikä parasta, Meresmaa on pyöräyttänyt kirjalleen jatko-osan, joka ilmestyy tänä vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti