13 yötä Jouluun

Joulu Normandiassa on ulkoavaruuden öklimöklille erikoista aikaa. Olen perinnefriikki. Joidenkin asioiden pitäisi mielestäni vain sujua tietyllä tavalla. Eiväthän ranskalaisetkaan syö ketsuppia ranskanperunoiden kanssa. En siis täysin ja kaikista parhaista aikomuksistani huolimatta ole sopeutunut joulun viettoon tässä maassa.

Eihän tässä nyt mistään maailman tärkeimmästä aiheesta ole kyse. Kaikki eivät joulua tai muitakaan lopppuvuoden merkkipäiviä juhli. Täysin historiallisista ja uskonnollisista syistä en minäkään joulua ole tainnut koskaan viettää. Joulu on minulle ennen muuta perheen juhla. Se on myös valon juhla ja monen muun ihanan asian juhla, jolloin on monta hyvää syytä olla hyvällä tuulella.

Tärkeintä joulua viettävälle pitäisi olla omien jouluperinteidensä luominen ja vaaliminen, ettei joulusta tule ihan vain täysin kauppiaiden juhla.

Mutta.

Kahta eri kulttuuria edustavassa perheessä jouluperinteet törmäävät toisiinsa kuin Hawk-hävittäjät. Ranskalainen joulu on pahimmillaan minusta vain hyyyyyyyvin pitkä illallinen, jonka päälle tai sen aikana jaetaan lahjoja. Olkkarin kulmassa seisoo valkoinen muovikuusi, johon on ripustettu Las Vegas-jouluvalot ja telkkarista kuunnellaan Lady Gagan konserttia. Tämähän ei ole yhtään pöljempi juhla, mutta kun kyseessä on Pyhä Joulu, niin Mary pistää nenänsä nyrpeään asentoon. En tietenkään odota ranskalaisten taikovan jouluihinsa samanlaista taikaa kuin suomalaisessa tykkilumitetussa Sylvian joululaulu -joulussa on, mutta missä ovat heidän jouluperinteensä?

Perinteisen katolilaisen joulun keskiyön kirkko ja jouluseimet kuuluvat lähinnä menneisyyteen. Ranskalaiset eivät edes seuraa suoraa lähetystä Vatikaanista. Kummajaiset. Lapsetkaan eivät saa kosketusta jouluperinteistä muualta kuin kotoaan, koska kouluissa on kaikenlainen uskonnollinen hömppä kiellettyä.

Miten siis kestän?

Kuusi haettiin puutarhakaupasta ja koristeltiin jo joulukuun 1. päivänä. Se on oikea kuusi, muttei oikea joulukuusi. Ranskasta saa kahta laatua kuusia: joko joululle haisevaa oikeaa épiceaa tai paksut neulasensa pudottamatonta mutta hajutonta nordmannia. Tapeltuamme kuusilajista siivousfriikin mieheni kanssa muutamat joulut päädyimme vuorovuosijärjestelmään. Tänä jouluna on mieheni kuusivuoro ja näin ollen olohuoneemme nurkkaa koristaa tylsä mutta komea joululle haisematon kuusi.

Entäs sitten koristelu? Mitään herkkää ja vaatimatonta ranskalaisen joulukuusen koristelu ei ole. Sen pitää säihkyä miljoonaa välkkyvaloa ja kimallusnauhaa. Kärsimätön pikkutonttuni ripusti vielä kaikki pallot melkein samalle oksalle...pääasia etteivät putoa lattialle. Ja hartautta hetkeen loimme laulamalla äidin hatarasta ulkomuistista jonkinlaista lyyristä aariaa.

Keittiönikkunaan lätkäistiin sähkönsiniset jouluvalot, joita en pidä koskaan päällä, koska ne välkkyessään aiheuttavat migreenin. Muu koristelu onkin enemmän kädentaitojen varassa. Askartelu on mielestäni hyvin tärkeä jouluperinne ja leivinpaperilumihiutaleiden väkertäminen kuuluu niihin asioihin, jotka vanhemman on vain siirrettävä jälkipolvelle. Himmeleitä en tosin ole koskaan uskaltanut yrittää, koska luulen että ne olisivat hieman liikaa miekkoselle. Ranskalainen ostaa kaikki joulukoristeet kaupasta, jos koristeita ylipäätään käyttää.

Tein täällä kerran pipareita. Minulla ei ollut leivinjauhetta....niistä tuli ikuisesti kestäviä Normandian sääolosuhteisiin täydellisesti sopivia vesilinnun häirintäesineitä. Yritin myös tehdä joulutorttuja ranskalaisesta luumuhillosta, mutta hillot eivät pysyneet tortuissa vaan levisivät ympäri peltiä. Kraavilohi taitaa olla ainut onnistunut jouluruoka, johon olen kyennyt.

Perinteinen suomalainen jouluruoka eroaa ranskalaisesta kuin sika lehmästä. Kirjoitin ranskalaisista joulupöperöistä vuosi sitten täällä. Pidän ja en pidä, koska vaikka osa ruoista onkin hyviä, niin ei niissä silti mielestäni ole mitään erityisellä tavalla pelkästään jouluun viittaavaa kuten esim. lanttulaatikossa. Joulu on ranskassa vain yksi juhla monien joukossa. Kertaakaan en ole saanut edes joulukalkkunaa Normandiassa. Tosin, sitäkin syödään ympäri vuoden.

Jos nyt jotain hyvääkin sanoisin joulusta tässä maassa: pidän  pienten kylien ja kaupunkien jouluvaloista (ei niistä 90-luvun loisteputki- vaan uusista led-valoista), jotka tuovat juhlavaa tunnelmaa pimeyteen. Joulumarkkinat ovat näkemisen ja kokemisen arvoiset. Ja...vaikka nyt todella fundeeraan, niin ei tule muuta mieleen.

Onneksi tähän kaikkeen on ratkaisu: Joulu Suomessa!