Juonilla vai ilman?

Vain Normandian pinkki taivas rajana.

En koskaan kuvitellut, että fiktion kirjoittaminen olisi helppoa, mutta juuri nyt en tiedä onko olemassa mitään sen vaikeampaa. Tarina ei kirjoita itse itseään, vaikka se purkautuukin joskus vauhdilla ruudulle, mutta se ei riitä. Kirjoitusprosessi on yhtä tuskaa.

Ensin pitäisi olla titaaninen idea. Sen ympärille tulisi kehitellä maailmoja, henkilöhahmoja ja tarina. Kaiken taustalla saisi soida runsaista lähteistä imetty taustatutkimus. No hyvä, mutta kun se ei ole vielä siinäkään. Kuukausien (vuosien) ideoinnin ja puurtamisen keskiössä kirjoittajan pitää myös kyetä kuljettamaan juonta. Sellaista missä on alku, keskikohta ja loppu, ja josta hypoteettinen lukijakin ymmärtää jotain. Juoni on se fiktion ainesosa, joka tekee tarinasta oikeutetun. Tarina ilman juonta on yhtä kuin jäätanssi ilman koreografiaa: mielenkiintoista seurattavaa ja ilahduttaa parilla jännällä piruetilla, mutta kokonaisuus jää mysteeriksi. Juoni on kuningas ja se vaatii kirjoittajalta valtavan määrän mietintäpipoja.

Ei pidä myöskään unohtaa, että siinä vaiheessa kun kirjoittaja on suoltanut kaiken yllä mainitun ja saanut puhallettua tekeleensä täyteen juonta, ollaan vasta vaiheessa kaksi. Sitten on jaksettava lukea ja korjata tekstiä niin kauan että taivaan tähtönen päättää sen olevan valmis.

Fiktion kirjoittaminen on mahdottoman vaikeaa, enimmäkseen yksinäistä näpertelyä ja terveydelle haitallista. Silti moni kirjoittaa ja tavoittelee sitä jotakin. Miksi? Koska kirjoittaminen on kivaa?

Suomessa julkaistaan kuulemma liikaa kirjoja ja jokaiselle teokselle ei riitä tarpeeksi lukijoita. 

Liikaa kirjoja? Kummallinen ajatus. Onpahan lukijalla mistä valita, jos vain osaa etsiä, mutta aina ei mieleistä luettavaa löydy ja silloin lukija etsii sitä muualta, kuten ulkomaisen ja käännetyn kaunokirjallisuuden hyllystä. Lukija äänestää jaloillaan ja joskus, tai ilmeisen usein, lukija ryhtyy kirjoittamaan itse.

Mikään ei ole niin hyvin tehty kuin itse tehty. Tai voihan sitä haaveilla heti kun on keksinyt maailmoja järisyttävän juonen. Ja mitä jos tekisin välillä jotain hyödyllistä, kuten kastelisin viherkasvit tai jatkaisin käsikirjoituksen editoimista, sen sijaan että roikun täällä ruikuttamassa.