tiistai 28. tammikuuta 2014

Tuppupolitiikkaa

Normandian ikuinen syksy on hiljainen. Maassa makaavat maatuvat lehdet ja narsissit puskevat ujosti esiin mullista. Metsien yllä liihottavat laiskat korpit ja peltoja mittaa vaitonainen lokkipataljoona. Kuten sumu kietoo maiseman syliinsä ja sen myös kaikesta puhdistaa, vie epämääräisten ja muodottomien uutisten usva tilan sanomalehtien sivuilta.



Huomion saa yksi mies. Törttöillyt mies. Melkein sääliksi käy, melkein, jos ei kyseessä olisi valtiopäämies, ja jos maailmassa ei olisi tärkeämpiäkin aiheita päivittelyyn.
Kuten.
Sivuilla ei puhuta paikallista turistitoimistoa uhkaavista toiminnan supistamisesta, irtisanomisista ja palvelujen tason laskemisesta.
Vuosia paikalliset valtuutetut, kyläpäälliköt ja muut ruohonjuuritason toimijat äänestivät toimistolle suuremman budjetin ja korkeampia päänmääriä, uusia laatu-sertifikaatteja, plakaatteja ja paljon lisää kuluja. Sitten tuli tämä lama ja leikkaukset. Toimistolle myönnettäviä tukia leikattiin, mutta budjetti jätettiin sikseen. Henkilökuntaa suorastaan lisättiin, tai ainakin heidän työtuntimääriään ja samalla panostetiin koulutukseen. Uskottiin tulevaisuuteen ja toimiston kykyyn luoda ja tuoda rikkautta turistien muodossa paikkakunnalle. Oltiin tietävinään, että raha aina jostain löytyisi ja vuosia löytyikin. Kaikki olivat tyytyväisiä.
Ja turistejakin tuli. Kah, vuosi 2013 oli loistava vuosikerta vierailijoiden suhteen. Ranska on suuri turistimaa. Normandia ei ehkä yllä valtakunnalliselle tasolle, mutta on täälläkin elinvoimaista potentiaalia, esim. ekomatkailun saralla. Kunnan läpi kulkeva Pariisi-Lontoo pyöräreitti ihan vain pienenä esimerkkinä. Turha kai mainita, että turismi työllistää Ranskassa paljon enemmän ihmisiä kuin esim. hiipuva autoteollisuus. Sen sijaan tukia ei jaeta samaan malliin.




Pienen turistitoimiston johtaja ei selvästikään ansaitse miljoonia, tahi hyödy boonuksista, ei edes työsuhdeautosta. Toimiston budjetista puuttuu n. 30 000 euroa rahaa toiminnan pyörittämiseen. Ja vaikka puuttuvat tuet jostain kaavittaisiinkin kasaan, joudutaan osa työntekijöistä silti irtisanomaan. Tai näin on uhattu.
Tänä keväänä pidetään paikallisvaalit. Jokaiselle tuppukylälle valitaan uusi pormestari ja pormestarin joukkue kunnallisvaltuutettuja. Isot piipussa siis.


Olen ollut huomaavinani, että turistitoimiston budjettia käytetään rättinä, jolla läimitään vallassa olevien paikallispoliitikkojen viime vuosien aikaansaannoksia. Oppositio haraa vastaan jokaisessa päätöksessä aasin sinnikkyydellä. Turistitoimiston kohtalo ratkennee vasta vaalien jälkeen, kuten moni muukin asia.
Sitä odotellessa turistit etsivät tietoa seudustamme. He löytävät sitä nyt helpommin kuin koskaan kaupungin uusituilta internet-sivuilta, jotka jopa toimivat ja päivittyvät joka viikko. Niillä voi varata vierailun siideritilalle tai hotellihuoneen tai lounaan bussilastilliselle eläkeläisiä. Sivuilla on myös mobiili-versio ja ne on käännetty ainakin kahdelle vieraalle kielelle. Kehitys on kehittynyt.




Historiallisesta näkökulmasta Normandian taloutta on kannatellut teollisuus ja maanviljely. Maanviljely ja karjatalous eivät täältä mihinkään tule koskaan kaikkoamaan, mutta tuo teollisuus? Mitä jää jäljelle, kun tehtaat on suljettu? Liuta leipomoita ja kampaamoita torin äärellä. Pari hassua perheyritystä, jotka taistelevat hampaat irvessä Aasian ja Itä-Euroopan painetta vastaan.


Jos minulta kysytään, olisi sääli nyt tuoda alas kaikki se, johon vuosia investoitiin. Olisi myös sääli, jos kiinnostunut turistiperhe lopulta valitsisi toisen seudun tai maan lomakohteekseen, koska he eivät löytäneet helposti tietoa seutumme nähtävyyksistä. Rahaahan ei voi taikoa. Jos sitä ei ole, ei sitä voi kuluttaakaan. Vai voiko? Kuntien talous lienee jotain rakettifysiikkaakin monimutkaisempaa, joten en lähde sitä tässä ruotimaan. Ja kun joka puolelta pitää säästää, niin kukaan ei voi luulla tiukennuksilta säästyvänsä.
Viime kesänä turistitoimiston uutiskirjeessä kerrottiin seudun kolmen tärkeimmän turistitoimiston yhdistäneen voimansa, rikkoneensa kuntarajat ja tarjoavansa vastedes enemmän ja parempaa. Hienoa, mutta hetkinen....eikös näissä yhdistyshommeleissa yleensä myös tiivistetä henkilökuntaa? Säästetä vuokrissa ja kopiokonekuluissa?
Ei. Ei ainakaan täällä.


Anteeksi tekstin kummallinen muotoilu...ja kuvien puute...jotain häikkää taas.

3 kommenttia:

  1. aika synkät on tunnelmat vähän joka puolella. Minä ihmettelen kyllä myös lähes päivittäin, miten Ranskassa edelleen asiat tehdään monimutkaisesti, kun aika paljon voisi pienillä muutoksilla säästää. Mutta kai se sitten on sitä työllistämistä... Maksuliikenne esim. tuli ensimmäisenä mieleen, kun taas tänään kiikutin jotain lippulappua pankkiin, että tililtämme saa velottaa sitä ja tätä. Kun senkin maksun olisi niin kätevästi voinut hoitaa netin kautta omalta tililtä suoraan, mutta kun ei niin ei. Lääkärillä kun kävin, maksu piti olla vain ja ainoastaan käteisellä tai shekillä, joita en tietenkään ottanut mukaani ja en saanut automaatistakaan käteistä. Että sitten kiikuttelin taas rahaa lekurille uudestaan iltapäivällä, no sai sen päivän näinkin tietysti kulumaan. Toivottavasti aurinko ilmestyy teillekin jo pian :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, työllistämistä! Me ei vaan olla ymmärretty miten asiat tulisi hoitaa ;)

      Poista
  2. Kommentoin täysin asian vierestä. Käy toki napsimassa kirjakysymyksiä, jos huvittaa. Täältä.

    VastaaPoista