perjantai 11. huhtikuuta 2014

Lentämisen vaikeudesta



Kiitorata.
Teksti on kuin lintu: sillä on pari jalkoja, ehkä teräväkin nokka, vilkkaat silmät, väpättävä sydän, pöyheä pyrstö...ja siivet. Mutta se ei silti välttämättä lennä. Syy voi olla lentotuntien puutteessa, ehkei lintu koskaan oppinut lentämään tai sitten sen ei ollut tarkoituskaan lentää. Kaikki linnut eivät lennä ja kaikki tekstit eivät toimi.


Pallon lailla.
Tarinan kertominen on lentosuunnitelman luomista. Paikasta A, mantereen yli ja pallon ympäri, paikkaan B. Kojetta ohjaamaan värvätään miehistö tai naisistö, henkilöstö, ja heidän tehtävänsä yritetään jakaa suhteessa lentosuunnitelmaan. Yhden vastuu on suurempi kuin toisen, mutta kapteenin kunniaksi jää ilmoittaa matkustajille, että lentosäästä tulee kuoppainen. Vyöt kiinni ja kaikki muut paitsi uhkarohkeat saavat luvan poistua koneesta! Hätälaskeutumisen vaara on todellinen, mutta todennäköisempää on, että koko teksti pysyy yhtä visusti maahan ankkuroituneena kuin Himalajan vuoristo.


Yksin orrellaan.
Kun mannertenväliseen liikenteeseen suunniteltu ja parhain kyvyin kiitoradan vieressä kyhätty kojeemme on valmis, jää enää yksi kysymys vastausta vaille. 

"Kuuluuko kahvi lipun hintaan?"

"Lentääkö se?"

Vuosien suunnittelun, kirjoittamisen, editoinnin ja erinäisten kolmansien osapuolten avun myötä olisi syytä, mutta kaikki linnut eivät lennä. Lentääkö mustarastas?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti