Luettua: J, Howard Jacobson (2014)

Sivuja: 340 

Julkaisija: Vintage Digital (14. elokuuta 2014)

Man Booker -palkinnon lyhytlistalla 2014 (H. Jacobson voitti 2010 teoksella The Finkler Question)

"It is the duty of novelists to take a gloomy perspective, he argues. "I have never met an intelligent optimist. That is not to say I think pessimism makes you intelligent, but I have always felt like an Old Testament Jeremiah or Cassandra from ancient Greece. I want to run down the streets warning people."  (Howard Jacobson The Guardianin haastattelussa, elok. 2014, koko haastattelu)

J on brittiläinen dystopia ja rakkaustarina ja hyvin paljon muutakin. Se oli haastava lukea, koska kerronta poukkoilee henkilöhahmosta, ajasta, ajatuksesta ja teemasta toiseen jatkuvalla syötöllä. Jacobsonin englanti on myös hivenen koukeroista ja jouduin  harva se sivu hakemaan käännöksiä sivistyssanoille, joita ei koulussa opetettu.

Tarinan päähenkilöt Kevern ja Ailinn törmäävät eräs päivä, ei sattumalta, vaan syystä. Heidän on tarkoituksella haluttu tutustuvan toisiinsa. Teoksen ymmärrettävyys on keskusteltavissa, koska mitään ei kerrota sataprosenttisella varmuudella, mikä tekee tarinan seuraamisesta hieman metafyysistä. Jopa tarinan kantava taustakohina, eli "Se mitä tapahtui, jos se tapahtui" pysyy kirjan loppuun asti mysteerinä. Pointti on siis henkilöhahmoissa ja heidän kummallisissa menneisyyksissään ja synkissä sukutarinoissaan. Käänsin sivuja ainoastaan saadakseni selville, mitä heille oli tapahtunut ja mitä heille lopulta tapahtuisi. Jännitettä kyllä riittää, vaikkei teoksessa mitään suurta ja järisyttävää tapahdukaan, tai tapahtui jos tapahtui... Henkilöhahmot ovat eläväisiä ja varsinkin kylän historioitsija/parturi riemastuttaa kommenteillaan, vaikka hänelläkin on omat salansa suojeltavanaan.

Teemoja on tässä teoksessa niin monta, etten varmaan kykene niitä kaikkia toisistaan edes erottamaan: rakkaus,  häpeä, toiseus, viha, ihminen (onko tämä teema?), selviytyminen jne. Kirja on melkoinen sillisalaatti ja vaatii lukijaltaan keskittymiskykyä. Varsinainen sanoma saattaa jopa jäädä ymmärtämättä, koska eri henkilöhahmot puhuvat toistensa päällä mielipiteineen ja käsityksineen. Lukijan on vain jotenkin pysyttävä kärryillä ja koitettava ymmärtää. Kaikki on arkisen yksinkertaista, mutta hahmojen sekavien ajatusten käsitteleminä äärettömän monimutkaista.

Silti kirjassa on sitä jotakin ja se puhutteli ikuista pessimistiä minussa. J:iin sanoma on synkkä ja huolestuttava. Sen tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen tulevaisuuteen, maailmanlaajuisen mullistuksen jälkimainingeissä elävään rannikkokaupunkiin. Dystopiaksi tämä kirja on omaa luokkaansa, koska sen kuvaama tulevaisuus ei ole täynnänsä savuavia raunioita ja taistelua juomavedestä. Tunnelma on leppoisa ainakin pinnalta nähtynä. Muutamat dystopiat luettuani J on raikas tuulahdus spefin kentällä, vaikkei Jacobson ole varsinaisesti tieteiskirjailija vaan hänet tunnetaan paremmin satiireistaan. J:ssä hän on käyttänyt spefin keinoja, tai ne ehkä tuntuivat Jacobsonista välttämättömältä pahalta tämän tarinan esiin kirjoittamiseksi. Joskus kirjailijalla ei vain ole valinnanvaraa.

J ei ole viihdyttävä romaani. Se ei myöskään anna vastauksia esittämiinsä kysymyksiin. Se on varoittava ja pohdiskeleva. Siinä on sitä jotakin yliopiston käytävillä kuiskittujen keskusteluiden värinää, joka hetkittäin meni Maryllä yli baskerin, mutta kuten eksoottisilla kasveilla tai ruokalajeilla on tapana, kiinnosti J minua muutamasta ihmetyksestä huolimatta. Yksi niistä oli kirjan nimi, mutta sen ymmärtääkseen pitää tietää, että Howard Jacobsen on juutalainen. Tämän yhden kerran hän halusi kirjoittaa kirjan, joka ei käsittele juutalaisia eikä juutalaisuutta. Heprean kielessä ei ole kirjainta J. Oma tulkintani on, että J:ssä ei juuri ole kyse muusta. Suosittelen kirjaa syvällisiä ihmisyyden ja ihmiskunnan historian pohdintaa kaipaaville lukijoille.

Tämän vuoden Man Booker ehdokkaitten joukossa oli kaksi kirjaa, jotka herättivät mielenkiintoni. Myöhemmin esittelen niistä toisen: Karen Joy Fowlerin We are completely beside ourselves. Se kertoo ihmisten sijaan eläimistä.