Mainittu....minun pieni blogini....oikeassa kirjassa

Aki Raatikaisen Luola-Madonnan sisälehti

Häkeltynyt, hivenen järkyttynyt ja äärettömän yllättynyt. Olen Raatikaisen fani, mutta silti. Kun avasin Suomesta saapuneen paketin eilen illalla, luin tietenkin ensin kirjan kanssa tulleen naistenlehden. Onhan jokaisen itseään kunnioittavan ulkosuomalaisen ensin tiedettävä, mistä Tukholman muotiviikoilla puhuttiin muutama viikko sitten, ja miten valmistetaan kahvismoothie (rantautuvatkohan smoothiet joskus Ranskaan?).

Kirjaakin odotin kieli pitkällä, mutta silmäilin sen kiiltäviä pintoja vasta kun viimeinenkin iltarutiini oli suoritettu ja istuin sohvatuolilla, jalat mukavasti pöydän kulmalla leväten, ja söin salmiakkia. Tarkastelin kansitaidetta hyväksyvästi, lukaisin takakannen ajatuksella ja vilkaisin irtokannen sisälehteä. Siinä oli amerikkalaistyylisesti siteerattu Luola-Madonnasta ja Raatikaisen esikoisesta Kristallikuninkaasta kirjoitettuja ylistyksiä, ensin pari lehdissä kirjoitettua ja sen jälkeen kirjablogeissa sanottua.

"PO PO PO POOUW", taisin hihkua, kun tajusin, että lehden alareunaan oli printattu minun blogini nimi. Hetken jopa mietin, että se ei voi olla totta ja että kyseessä on jokin toinen Normandiani-blogi, tietenkin. Sitten valtaisa onnen tunne valtasi koko vartaloni ja lauloin tunnin verran ylistyslauluja kirjallisuuden jumalille. No ei sentään, mutta olin hyvin iloisesti yllättynyt.

Kiitos siis sille, joka on käynyt blogiani lukemassa ja pitänyt arviotani siteeramisen arvoisena. Täällä siis käy joku ihan oikeasti lukemassa juttujani...pelottavaa.

Kristallikuningas on ja oli yksi viime vuosien parhaita suomalaisia lukukokemuksiani, jos ei paras ja voin hyvin lämpimästi suositella sitä yhä ja aina vain kenelle tahansa. Olen varma että myös Luola-Madonna vastaa odotuksiani ja Axel Tystlotenin (ruotsalaisella "o":lla) tarina vie minut loistavalle lukumatkalle halki Ranskan ja Euroopan myrskyisän historian.

Kiitos Aki, koska kirjoitat ja kiitos äiti, koska lähetät paketteja.