Irti arjestani ja muita tarinoita ranskalaisen koululaisen vanhemman ahdistuksesta

Oikea asento ja asenne.

Minulla ei periaatteessa ole mitään syksyä vastaan, vaikka sadetta, tuulta, kylmää ja mätänevien lehtien tuoksua hieman vieroksunkin.

Syksyssä on silti se toinenkin puoli, joka ei liity mitenkään säähän. Syksy on vuoden kiireisintä aikaa ranskalaisen koululaisen vanhemmalle. Lapsen koulunkäynti on aiheuttanut koulutarvikkeiden hankkimista, jokailtaisten paperilappusten täyttämistä, läksyjen kanssa tappelua ja erinäisten koulukavereihin liittyvien välienselvittelyiden selvittelyä. Voisivathan asiat olla huonomminkin, kun Ranskassa kerran ollaan. Olen esimerkiksi hyvin tyytyväinen lapsen uuden koulun tiedottamiseen (arvosanat ilmestyvät jopa nettiin). Mutta muuten koulujen alkaminen on aina melkoista sähläämistä ja mitä vanhempi lapsi sen pahemmin saavat vanhemmat juosta.

Olemme käyneet vasta neljässä koulun järjestämässä tiedotustilaisuudessa. Ensimmäisenä päivänä niitä oli yksi aamulla ja toinen illlalla. Ranskalaiset vanhemmat ilmeisesti ottavat tuon päivän yleensä kokonaan vapaaksi töistä, muuten heidän lastensa ensimmäinen koulupäivä olisi kaiketi pilalla ja lasten mahdollisuudet pärjätä elämässä tuhoon tuomitut. Aloitusinfojen lisäksi on tiedotusta ollut tarjolla urheilusta ja teatterikerhosta, kummastakin erikseen, tietenkin. Ja ensi viikolla olisi tarjolla eri aineopettajien tapaamista. On ihanaa, kun meitä vanhempia pidetään selvillä kaikesta mahdollisesta. Voisihan osan noista tiedotuksista ehkä laittaa koulun mainiosti toimiville nettisivuille, mutta tiedotustilaisuudessa on aina jotain paljon hienompaa.

Teatterikerhon tiedotustilaisuutta järjestelevälle opettajalle oli turha selittää, että töissä käymisen takia hänen tilaisuutensa kellonaika ei helpottanut elämääni: "Vous ne pouvez pas poser un RTT?" Tietenkin mielelläni pyydän töistä yhden kokonaisen vapaapäivän ihan vain lapsen teatterikerhon tunnin kestävää infoa varten.

Herää tietenkin kysymys: tarvitseeko noihin tilaisuuksiin mennä?

Kyllä.

Koska?

Koska Ranska.

Jos et vanhempana ole aktiivisesti kiinnostunut lapsesi teatterikerhosta, käy luultavammin niin, että sinulle ei kerrota ihan kaikkea käytännössä tärkeää lapsen teatterikerhoon liittyvää, kuten jotain esityksiin, pukuihin tai tekstien oppimiseen liittyvää. Samalla lapsesi myös luultavammin joutuu siihen ryhmään, jonka teatterivuoro on juuri silloin, kun se ei sinulle sovi.

Esimerkki: kouluun ilmoittautumisen yhteydessä oli lomakkeessa ruksittava kohta, jossa kysyttiin haluaako lapsi ottaa osaa teatterikerhoon. Rasti ruutuun ja luulin että se oli sillä selvä. Mais non. Teatterikerhoa pitävä opettaja ei ollut mistään ollut saanut tietoa, että juuri minun lapseni halusi kerhoon mukaan. Kysyinkin yllättäen, että miten minun olisi pitänyt se hänelle muulla tavalla kommunikoida? Koska en saanut selkeää vastausta, epäilen telepatiaa.

Koulukiusaamista on monenlaista, mutta kukaan ei puolusta itsensä koulun häiriköimiä vanhempiraukkoja.* Neuvoisin ranskassa lastaan kasvattavaa hakeutumaan töihin opettajaksi, vain näin on mahdollista yhdistää työ ja lapsen koulutaival.

* tämä oli vitsi, s'il vous please.