Jokainen Ranskassa Euroviisuja katsonut suomalainen muistaa, kun paikallinen juontaja uhkasi syödä hattunsa, jos "Lordi" voittaisi viisut. Mörököllirock oli varmaan pelkkänä käsitteenäkin aika tuntematon perusranskalaisille, vielä tuolloin. Nytpä tietävät paremmin. Saksalainen asiakaskin kysäisi kisoja seuranneena aamuna, mitä ihmettä Suomelle on tapahtunut? Samaa tuo kysyi, kun uutisissa oli kerrottu koulusurmista.
Tähän asti näillä ihmettelijöillä oli ilmeisesti ollut hieman kapea kuva Suomesta. Maa, jossa ei koskaan tapahdu mitään. Siellähän elelee vain niitä rauhallisia suomalaisia.
Olen kuullut kyllä myös toisenlaisia kommentteja heiltä, jotka ovat ihan oikeiden suomalaisten kanssa olleet tekemisissä tai jopa Suomessa käyneet. Maata pidetään sekoituksena turvallisuutta, kummallista arkkitehtuuria ja loistavaa koulujärjestelmää ja suomalaisia värikkäinä ja nerokkaina.
Euroviisut ovat loistava vitriini, mutta myös kiva musiikkiohjelma. Hieman tietty harmittaa, kun naapurimaat keskenään jakelevat pojoja toisilleen ihan kuin muita osanottajia ei kisassa olisikaan. Onneksi toisinaan hyvätkin kappaleet saavat pisteitä ja kipuavat listalla. Suomen viime vuoden viisuehdokas sai ainakin enemmän pisteitä kuin Ranska, ja sillä on aivan erityinen merkitys sohvalta käsin pelatussa maaottelussa.
Hiemanko olen ylpeä Suomen tämän vuoden viisuehdokkaasta. Siinä viedään maailmalle kuvaa maasta, jossa punk elää. Lisäksi kappale on kuin luotu perheenäidille, joka yrittää pitää kaikki ohjat käsissään arjen askareissa puuraessaan. Pitää käydä töissä, kaupassa, laittaa pyykit koneeseen, tarkistaa läksyt, kirjoittaa novelli...
En tuntenut Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyettä ennestään (anteeksi ulkosuomalaisuuteni*), mutta eilen piti kuunnella miltä tämä kuulostaa. Suomi-kuva on maailmalla jo muuttunut enkä usko, että viisuehdokkaamme otetaan ainakaan huonosti vastaan. Ja mieluummin katselen Ranskan televisiosta suomalaista punkkia kuin tangokuninkaallisia.
---------------------------
*pitkään ihmetteli mitä kahvakuulatkin olivat
minusta biisi ei sanojen puolesta enää punkimpi voisi olla. Hieno bändi, aito ja lahjomaton.
VastaaPoistaTarja! Perunanäppini poisti julkaisemisen sijaan kommenttisi. Himskatin kännynnäyttö, kun ei se tajua mitä sormi haluaa ja sitten toope blogi hävittää kaiken ilman taika-palautusnappia (WTF). Mutta uskon todellakin, että paluu kotitanhuille ei ihan käden käänteessä suju ja moni juttu on unohtunut/ihan uutta. Mutta (toisen kerran), kyllä sun pitää nyt heti kuunnella Aina pitää. Se soi päässä maanantaiaamuna, kun poika oksensi kokolattiamatolle juuri ennen kouluun lähtöä.
VastaaPoista