Tekevä oppii (tai sit ei), kirjailijan mea culpa

Liitovarjokoululainen

"Ei kirjailijaksi päivässä tulla", sanoi ystävä.
Olen samaa mieltä. Ehkei edes yhdessä elämässä.
Vuoden päivät olet pitänyt itseäni kirjailijana tai esikoiskirjailijana tai käsikirjoituksensa julkaisseena kirjoittajana. Määrittelyllä ei ole minulle mitään väliä.
Jostain luin, että olet kirjailija sitten kun pidät itseäsi kirjailijana. Ehkä paras kirjailijuusneuvo, jonka olen kuullut.
Toinen neuvo, josta pidän ja johon uskon: ehdit elämässäsi kirjoittaa kaikki ne kirjat, jotka haluat. Kirjoittaminen on melko pitkälle uskon asia. Melko, koska pieni osa on jotain muuta. Pelkällä uskolla ei olla päästy kuin Punaisenmeren yli.
Yksi tällainen jokin muu voisi olla taito.
Ilman taitoa ja osaamista rakentaa huojuvia juttuja. Ne voivat olla kauniita, mutta saattavat myös romahtaa kasaan.
Taitavaksi ei tulla päivässä, myöskään. Se vaatii harjoittelua ja raakaa niska limassa raatamista. Terve jatkuva itsekritiikki myös auttaa hiomaan osaamistaan. On myös opittava kuuntelemaan muiden kritiikkiä ja osattava eritellä jyvät akanoista. On kritiikki ja sitten on rakentava palaute. Kirjailija saa kaikkea maan ja taivaan välistä. Liiasta ja ansaitsemattomasta hehkutuksesta nousee kusi päähän ja asiantuntemattomasta piiskaamisesta menettää uskonsa.

Kirjailija on tyytymätön eläin, homo paenitere. Mikään ei ole tarpeeksi ja kaikki on liikaa.
Mea culpa, ystävät. Kirjailija ei ole koskaan valmis. Kuinka moni esikoiskirjailija on osannut hypätä heti ensimmäisellä romaanilla jokaisen sudenkuopan yli? Yksi kymmenestä? Sadasta? Esikoiskirjailija osaa ehkä solmia itse kengännauhansa, mutta kuka olettaa hänen säveltävänsä samantien sinfonian? Yksi tuhannesta?
Neroja on, mutta heitä on harvakseltaan. Onneksi heitäkin on, mutta minä en oleta itse lukijana, että jokainen kirja, jonka luen on neron kirjoittama. Eivätkä ne nerotkaan aina onnistu. Miksi kukaan olettaa, että esikoiskirjailija puskee maailmaan ensi yrittämällä maailman kauneimman lapsen?
"Sillä on kaunis nenä, mutta kierot silmät..."
Ja silti esikoiskirjailija on tavoitellut taivasta, tähtiä ja Jupiterin kuita.
Ehkä hän on yrittänyt liikaa, liian nopeasti.
Jos saisin aloittaa alusta...

Jos voisin hypätä ajassa vuoden taaksepäin, tekisinkö monta asiaa eri lailla?
Kyllä, en, ehkä.
Onneksi se on mahdotonta ja katselen mieluummin kohti tulevaa ja kirjoitan.
Kiitos muuten kaikista ihanista ja ystävällisistä kannustuksista, joita olen saanut kuluneen vuoden aikana. Nekin ovat osa sitä jotakin muuta, joka auttaa kirjoittajaa tähtäämään korkeammalle.
Mille merci!