Lukija on Kuninkaallinen

Tosikirjailija tarttuu muistiinpanoihin ennen aamukahvia.

Tiina Raevaara kertoi Helsingin Sanomissa 19 huhtikuuta, että jopa palkitun kirjailijan kirjamyynti voi jäädä niinkin alhaiseksi kuin 500:aan kappaleeseen.

Ah, c'est triste. Se on ikävää. Se on monen suomalaisen kirjailijan riesa: heikko kirjamyynti. Ei siis vain aloittelevan esikoiskirjailijan. Phuuh! Lohduttaa. Tai oikeastaan ei, koska kuinka kirjoittamiseen voi suhtautua mitenkään, kun tietää, ettei se ehkä kuitenkaan mene kaupaksi.

Se on taidetta. Ei sen kuulukaan mennä kaupaksi, vaan rikastuttaa suomalaista kirjallisuuskenttää pelkällä olemassaolollaan.

Pöh. Juu ja ei. Kivaahan on ajatella tekstiään osana jotain suurempaa, mutta myynnillä on kuitenkin merkitystä. Se auttaa kirjailijaa pääsemään urallaan eteen päin. Kirjoittamaan uusia käsikirjoituksia ja julkaisemaan. Se on jokaisen kirjoittavan ja itseään kirjailijana pitävän tavoite.

Kirjailijalla on tavoite, mutta olen viime aikoina huomannut, että se ei riitä. On tiedettävä mitä tekee ja miksi. Miksi kirjoitan. Kenelle. Miksi. Ei ole hyväksi kirjoittaa pelkän kirjoittamisen vuoksi, vaikka tavoite olisikin selvillä ja keinot sen saavuttamiseen hallussa.

Olen muovannut tarkoitusperiäni. Onpa  kamala sana. Tarkoitusperä. Kuvittelen miltä tuo näyttäisi kuvana. Aika ruma. Perimmäisenä tarkoituksenani on saattaa maailmaan tarina, joka koskettaa lukijaa. Joka kirjan muodossa antaa lukijalle elämyksen. Näin. Siinä. Ei sen ihmeempää.