La Ferme de Bray ja muut Normandian tärpit

Tyylikäs ranskalainen rouvashenkilö astui hotellin ovesta sisään ja kysyi saisiko hän jättää muutaman esitteen tiskille. Tietenkin, koska kyseessä oli lähellä sijaitsevan kotiseutumuseon omistajatar. Juttelimme hetken aikojen kovuudesta ja turistien vähäisyydestä. Jäin miettimään, että ompahan harmi, kun noin hieno paikka ei saa enempää huomiota. Omistajapariskunta on jo vanhenemaan päin, eikä netti ja somettaminen ole heillä päällimmäisenä mielessä. Tosin, se nyt veisikin pois osan tuon upean paikan taiasta. La Ferme de Bray'ssä aika on pysähtynyt.

Historiallisen maatilan rakennuksista suurin osa on peräisin 1600- ja 1700-luvuilta. Ne on kauniisti restauroitu ja huolella vaalittu osa paikallista kulttuuriperintöä. Brayn seutu on aina vetänyt rikkautensa maasta ja lehmistä, mutta myös omenalehdoista. Tilalla on pantu siideriä ja Calvadosia vuosisatojen ajan. Yksi ulkoilmamuseon avainnähtävyyksiä on tilan vesimylly. Sen jauhamat jauhot vietiin kuninkaallista jauhotietä aina Pariisiin. Pieni pätkä tätä tietä on nähtävissä myllyn edustalla. Siinä norkoillessa voi melkein kuulla kärrynpyörien kolinan.

Kirjoitin Ferme de Braystä blogiini jo aiemmin, mutta halusin tuoda tämän yksityisen ja turistien vähäisyydestä kamppailevan museon esille uudelleen, ihan vain siltä varalta, että juuri sinä olet suunnittelemassa road trippiä Normandiaan. Ylä-Normandiassa sijaitsevista muista nähtävyyksistä ehdottomat ovat tietenkin Giverny ja Monet'n puutarha, Etretat mahtavine kalkkikivikallioineen, Honfleurin ihana värikäs kalasatama ja ehkä myös Fecampin Benediktiiniluostari, missä valmistetaan maailmankuulua Le Bénédictine likööriä.

Ylä-Normandian kierros voi alkaa Rouenista, mistä auton saa vuokrattua juna-asemalta. Junamatka Pariisista Roueniin kestää hieman päälle tunnin. Rouenista suunta La Ferme de Braylle, missä iltapäivä kuluu tilan museoon tutustumalla. Tilalla voi yöpyä B&B-tyyliin époque-huoneissa (tarkemmin tietoa postauksen lopussa). Illalliselle suosittelen läheisen Forges-les-Eaux'n kaupungin ravintoloita, miksei jopa kasinoa, joka on melkoisen upea näky valaistuna.

Brayn seudulta ajaa parissa tunnissa Etretatiin, joko Le Havren moottoritietä tai sitten mutkaisia peltojen keskellä kulkevia pikkuteitä vähemmällä kiireellä. Etretatiin kannattaa varata kunnon seikkailukengät, koska kaupungin kuuluille rantakallioille ei kiivetä noin vain. Eväät mukaan ja piknik pystyyn kauniilla ilmalla! Huom. Etretatissa (kuten muuallakin) auton parkkeeraus on hankalaa, joten hermoille jäähdytysnestettä ja tarpeeksi aikaa pyöriä kylää ympäri paikkaa etsien.

Etretatista ajaisin illaksi Honfleuriin, mistä on hyvä lähteä seuraavana aamuna valloittamaan Ala-Normandiaa. Ala-Normandian bucket list kohteet ovat tietenkin maihinnousurannikko ja sotilashautuumaat. Niiden lisäksi suosittelen Bayeux'n kaupungin seinävaatemuseota, missä on nähtävillä keskiajalta säilynyt piiiiiiiitkä sarjakuvamainen seinävaate, johon on kirjailtu Vilhelm Valloittajan retki Britanniaan.

Calvadosin seudulla kun ollaan, on turistin tietenkin käytävä maistamassa omenamehuja:

- Cidre joko brut tai doux (omena)

- Poiré (päärynä) 

- Pommeau (omenalikööri)

- Calvados (omenaviina)

Tiloilla maistelua varten on yleensä sovittava rendez-vous etukäteen, mikä voi olla hankalaa, kun kerran ollaan road tripillä, eika aikataulu aina matchaa ruuhkien kanssa. Tai Liisa-Lotta halusikin patikoida Etretatista aina Fecampiin, ja sen takia matkaan päästiin vasta kl. 3. No, periaatteessa, kun Ranskassa ollaan, saa myöhästyä aina sen 15 minuuttia, mutta parasta on ehkä kävellä lähimpään Office de Tourismeen ja kysellä sieltä. He voivat varata käynnit, visiitit, liput ym. Lue: soittaa lähimmälle farmarille ja kysyä ehtiikö hän juottamaan pari turistia humalaan pellon myrkytyksen ja iltalypsyn välillä. Vitsi (melkein).

Minulle on suositeltu yhdeksän kertaa Caenin sotamuistokeskusta (Mémorial de Caen). Se on melko kallis. Siellä kuluu koko päivä. Se on hieman kuin Disney World, mutta maailmansodasta. Jos sotahommat ovat juttusi, niin nokka sinne. Maihinnousurannikko on kaunis, koskettava ja omalla tavallaan elämys. Amerikkalaisella hautuumaalla vierailun voi ajoittaa iltaan, kun pitkät varjot valtaavat päättymättömät valkoiset hautakivirivit, muistomerkin kello soi ja historia havistelee enkelinsiipiään.

Normandia ei ole ehkä yhtä houkutteleva kohde kuin Provence tai Alpit, mutta tännepä ajaa hieman nopeammin. En väitä, että Normandiassa olisi aina kaunista - jätän vastaavan bretoneille (he ovat aina humalassa ja puhuvat mitä sattuu). Nytkin vihmoo ja apteekkarin lämpömittari näytti aamulla +1 astetta (hmm. mikä olikaan humalassa?). Normandia on omanlaisensa matkakohde, hieman erilainen, mutta tunnettu. Ja jos joka tapauksessa ajat tätä kautta matkallasi Bretagneen, pysähdy toki katsastamassa edes La Ferme de Bray, joka on ollut yhden ja saman perheen omistuksessa vuodesta 1452. Alla yhteystiedot. Postauksen kuvat on otettu museotilalta. Muistaakseni sisäänpääsy ei ollut paria euroa korkeampi, jos sitä edes oli.

La Ferme de Bray
Mr et Mme PERRIER
290, chemin de bray
76440 SOMMERY
+33 (0)2 35 90 57 27
Meili: fermedebray@orange.fr
http://ferme.de.bray.free.fr/wp/ (sivut vain ranskaksi)

Yksittäiset vieraat voivat tutustua tilaan viikonloppuisin ja pyhäpäivinä kl. 14-18 ja heinä-elokuussa joka päivä samoihin kellonaikoihin.