Hevosystävämme on päästetty laitumelle nauttimaan ruohosta ja lämmöstä. Se vapauttaa myös hevosihmisen ainaisista tallisulkeisista. Malicia saa liikuntaa kirmatessaan kavereiden kanssa, lihoo paksusta ruohosta ja on rennompi ratsastaa, kun ei ole päässyt kertymään liikoja kaasuja boxissa odotellessa.
Toinen ihana kesäjuttu on se, ettei hevosta tarvitse enää loimittaa. Loimet on kasattu autotalliin odottamaan pesua. Siellä ne varmaan oottavat jonkun aikaa kunnes kyllästyn hevosenpissanhajuun (tai sitten en). Koko talven jaksoin niitä harjata kuivuneesta mudasta aina uudelleen ja lisää ja vielä kerran ja..... Enää ei tarvitse ja se on ihanaa!
Normandiassa on ollut sateinen kevät ja laitumet pysyneet kosteina alvariinsa. Malician kaviot ovat melko haperoa ainesta ja kuivuessaan vaativat jatkuvaa rasvaamista, mutta nyt en ole niitä kuin puhdistanut. Talviaikaan rasvaan kerran viikossa ja varmasti kesäkuivien jossain vaiheessa saapuessa joudun rasvapurkin taas avaamaan, mutta juuri nyt olen iloinen, kun ei ole pakko.
Hevosenpito on ihanaa, mutta työntäyteistä ja välillä on kiva huilia. Mennä talleille vain ratsastamaan ja ehkä aikaa jää jopa varusteidenkin putsaamiseen. Satulaahan voi aina rasvailla, kuolaimia jynssätä ja harjoja desinfioida tjms. Aina jotain voisi. Mutta juuri nyt on se aika vuotta, kun hevosenomistaja voi ottaa lunkimmin ja vaikka räpsiä kuvia Malician kamuista.
Ennen Malician ostoa mietin tarkkaan, riittääkö aikani ison eläimen hyvään hoitoon ja riittävään liikuttamiseen. Melkein vuoden kokemuksella voin nyt tyytyväisenä todeta, että riittää, vaikka välillä on tehnyt tiukkaa. Päivätyö, kirjoittaminen ja perhe huushollaamisineen vievät 98 %:a ajastani. Ja nukkuakin pitää, vaikkei sekään aina onnistu, mutta jollain ihmeellä tässä on ohjat pysyneet käsissä.
Ratsastamisen ja hevosten kanssa puuhastelun rentouttava ja mieltä eheyttävä vaikutus on itsessään auttanut. Olen pysynyt kunnossa ja jopa onnistunut aloittamaan uuden liikuntaharrastuksen. Juoksemisesta saan energiaa ihan uudella tavalla ja jaksan paremmin tätä hullua arkea pyörittää.
Elämä on tehty monenlaisista aineksista, tärkeintä on löytää ne omat juttunsa ja paahtaa niiden parissa. Kun on paljon hyvää, niin jaksaa paremmin niitä paskempiakin juttuja. Kutsutaan tätä siksi kuuluisaksi tasapainoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti