Nyt on kummallinen kevät, 20° mittarissa. Istuttaisiko kukat jo nyt vai onko parempi odottaa Jääpyhimysten yli, les saints de glace*. Viime päivien lämpötilat muistuttavat epäilyttävästi viime vuoden kevättä, jolloin kesä tuli huhtikuussa ja sen myötä kuivuus. Ehkä geraniumit uskaltaa jo laittaa ikkunoille, luukut voi laittaa yöksi kiinni. Ei, kolleega ei istuta mitään ennen kuin muguet eli kielo kukkii. Naapuri on jo istuttanut pikkukukkia etupihansa kukkapenkkiin, ja kun hänelle siitä mainitsen, saan kuulla että talvi on ohi, loppu, kuopattu. Kassarouva silmäilee multasäkkejä silmät viirussa ja ilmoittaa, ettei vielä saa istuttaa. Aivan kuin minä nyt uskaltaisin ottaa varaslähdön. Anoppi myös joka vuosi paasaa jäätyneistä pyhimyksistään, mutta kah kummasti hänen pihansa kukoistaa jo pääsiäisenä. Ja myös puutarhatontut ovat uudessa maalissa.
Vuosi sitten iskin pienen punaisen lapioni maahan huhtikuun alussa. Hikoilin terassilla t-paidassa. Kesäkuussa oli niin kuivaa, että nurmikko paloi ja pihapaju kuoli. Geraniumit taas roikkuivat puolimetrisinä valleina ikkunalaudoilla ja kukkivat niin punaisina, että olin varma niiden hohtavan yössä.
Tuleeko tästä keväästä ja kesästä samanlainen kuin vuosi sitten? Pitäisikö minun istuttaa kukkani jo nyt? Jos kesä tuleekin vasta kesällä, kukkani paleltuvat kuoliaiksi toukokuussa. Jos odotan vielä puolitoista kuukautta, kärsin kukattomasta puutarhasta (mitä naapuritkin ajattelevat) koko kauniin alkukesän.
Onneksi meillä täällä Normandiassa ei ole muita huolia. Mitä siitäkin tulisi, kun kukaan ei ole samaa mieltä edes kukkien istuttamisesta.
*Puutarhurit odottavat Jääpyhimysten yli ennen kuin istuttavat keväällä uusia kasveja. Nämä kolme pyhimystä (St Mamert, St Pancrace ja St Servais) sijoittuvat kalenterissa niille kevään viimeisille päiville, jolloin lämpötila saattaa vielä laskea nollan alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti