Suoruuden epäsuoraa taiturointia

Olen asunut Ranskassa pian 12 vuotta... (asia joka sinällään pistää miettimään)...ja puhun ranskaa hyvin tai huonosti riippuen vireystasostani. Vääntelen sanoja miten mieleni tekee ja lausahtelen asioita omien nuottieni mukaan. Ranskalainen huomaa heti, että en kuulu kuvaan.

Ottaen huomioon, että Ranskassa asuu paljon henkilöitä, jotka eivät ole kotoisin Ranskasta (Manner), niin paikallisten tavisten olettaisi suhtautuvan ulkomaalaisiin jokseenkin välinpitämättömästi. Sen sijaan: kun alien on ensin havaittu, pakotetaan hänet sen jälkeen kuulusteluun. Ja siltä ei voi välttyä, koska kun ranskalainen haluaa tietää jotain, hän ei ujostele saadakseen irti viimeisenkin tiedon rippeen, jolla hän itse ei tee mitään, mutta jolla hän pönkittää ranskalaisen imperialismin rippeitä.

Olen läpikäynyt kolme vaihetta näihin kuulusteluihin tottuakseni ja vain todetakseni, ettei niihin koskaan todella totu. Kuten en koskaan tule pääsemään eroon aksentistani.

Ensimmäinen vaihe: Äimänkäkeys.
Kukaan täysin tuntematon ei ole koskaan ennen tullut sinulta kysymään täysin rennosti ja häpeilemättä mistä tulet, miksi tulit, kauan viivyt, mitä pidät ja mitä aiot vielä tehdä.

Vastaat kysyjälle rehellisesti ja niin suorasti kuin osaat, vaikka tilanne sinua ärsyttääkin.

Toinen vaihe: Viekastelu.
Kun sinulta taas kerran tulee joku utelemaan kaikkea mahdollista henkilökohtaisuuksien ja maailmankaikkeuden merkityksen väliltä, aloitat liirailun. Kuin taitoluistelija kiepsahtelet kysyjän uteluiden ympäri ja lähetät hänelle näin viestin siitä, että SE EI KUULU HÄNELLE.

Kolmas ja viimeinen vaihe: Antaudu tai palaa sinne mistä tulitkin!
Et ollutkaan kuullut vähään aikaan ilmausta "Si je peux me permettre d'être indiscret...". Sanat saavat niskakarvasi nousemaan piikkeinä kohti taivasta, mutta käännyt ystävällinen ja avoin ilme kasvoillasi tiedustelijaa kohti.
"...vous êtes d'origine d'où?"
Mietit vastaatko Kuusta, Joulupukin maasta vai Siperiasta....mutta koska et halua antaa tiedustelijalle ainesta jatkokeskusteluihin, kerrot että tulet Suomesta, ja että olet asunut Ranskassa jo moooonen monta vuotta ja että pidät todella paljon Ranskasta. Yleensä pääset heti eroon uteliaasta, koska hän ei kehtaa myöntää, ettei tiedä mikä Suomi on (osa Alankomaita ehkä?).

Jos tiedustelija näyttää mukavalta, voit myös pyytää häntä arvaamaan alkuperämaasi. Hollannin, Tanskan ja Saksan jälkeen kysyjä raapii päätään niin hullunkurisesti, että annat hänen arvuutella vielä hetken. Australian ja Mongolian jälkeen raotat verhoa kertomalla tulevasi maasta joka sijaitsee kartalla Ruotsin ja Venäjän välissä. Tiedät, että kysyjä jatkaa päänsä raapimista, koska keskiverto ranskalainen on käynyt keskiverto ranskalaista koulua, eikä hän tiedä kartoista muuta kuin sen, että Ranska sijaitsee keskellä kaikkea (on keskustelu erikseen tarvitseeko ranskalaisten tietää maailmasta muuta). Sitten ilmoitat huojentuneelle ranskalaiselle, että tulet Suomesta, ja että kyseessä ei ole piilokamera.

Jotta asiat pysyisivät monimutkaisina, pitää muistaa, että joskus kohdalle osuu ranskalainen, joka tietää paljonkin Suomesta. Mites sitten suu pistetään?