Miksi valitsin juuri tämän kirjan viime kesälomalla kirjaston hyllystä? Olihan minulla luettavanani Hannu Rajaniemen Kvanttivaras ja paljon muutakin viihdyttävää.
Valitsin lapsen kuolemasta kertovan kirjan, koska halusin tietää. Kyse on eräänlaisesta avuttomuuden tunteesta, joka heräsi minussa muutama vuosi sitten. Hyvä ystäväni menetti pienokaisensa sairaudelle. Sitä aiemmin kolleegani tytär kuoli auto-onnettomuudessa. Vastaavien tapahtumien äärellä ulkopuolinen tuntee itsensä kovin pieneksi, mitättömäksi ja ennen muuta sanattomaksi.
Tom est mort on kirja, joka kertoo mitä tapahtuu perheelle, vanhemmille ja sisaruksille, kun lapsi kuolee. Aihe on rankka, mutta puhutteleva. Luin kirjan uima-altaan äärellä kuunnellen elämää sykkivien lapsukaisten polskimista ja kiljumista. Kummallinen valinta lomaluettavaksi. Mieheni piti minua ihan pimahtaneena. Mutta kirjan luettuani tiedän himppusen enemmän. En miltä se tuntuu, kun lapsi kuolee, koska siihen ei kukaan kykene kirjoja lukemalla. Eikä se ole tarkoituskaan. Kirja auttoi minua ymmärtämään miten ystävä tai läheinen voi paremmin auttaa surevaa.
Yhteiskunnassamme on tapana jättää surevat yksin suruineen. Suru ei tavallaan kuulu joka päiväiseen elämään. Se pitää äkkiä surea pois ja piilossa muilta. Lapsen kuolemaa surevalle se on täysin mahdotonta. Suru ei koskaan kulu pois, häviä tai edes pienene. Sen kanssa oppii ehkä elämään ja juuri siinä muiden apu on korvaamaton. Pysyä lähellä ja kuunnella.
Suosittelen kirjaa kaikille niille, jotka eivät oikein tiedä miten suhtautua aiheeseen. Kirja poistaa tabuja ja antaa myös anteeksi niille, jotka eivät tienneet mitä sanoa tai tehdä silloin kuin olisi voinut ja pitänyt.
Kirjallisuus avaa silmiä ja auttaa ymmärtämään. Tietääkseni tätä kirjaa ei ole käännetty suomeksi. Käpy ry:n sivuilta löytyy lista suomenkielisestä surukirjallisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti