Autokoulussa

Rallin maailmanmestari on ranskalainen! Älkää sitä unohtako.

Moni ranskalainen pitää myös juuri itseään rallikuskina.

Heti lähipiirissäni on useampi rallin ystävä. Autoja on romutettu nuorena, vähemmän nuorena ja ei enää niin nuorena. Jos et ole koskaan ollut auto-onnettomuudessa osallisena, et voi pitää itseäsi ranskalaisena. Joka tapauksessa Ranskan teillä siltä on vaikea välttyä, vaikka tilastojen mukaan kuolemaan johtaneiden liikenneonnettomuuksien määrä on laskenut viime vuosina. Liekö syynä nopeusrajoitusten tarkempi valvonta (peltipoliisit)?

Itse olen ollut mukana pelastamassa lapsiperhettä katolleen kiepsahtaneesta autosta moottoritiellä. Kaikki selvisivät onneksi pelkällä säikähdyksellä. Perheen isä oli nukahtanut rattiin perheen palatessa sukulaisten luota kotiin yöllä.

Jos juot, vaimo ajaa sinut kotiin. Vaimot eivät yleensä siis paljoa juo. Vaimoilla myös yleensä on ajokortti. Se ei ole kovin kallis Ranskassa, ainakaan verrattuna Suomen hintoihin. Ajoin omani vuonna 2001 (Ranskassa) ja taisin selvitä siitä muutamalla satasella. Liukasajoa ei testata, koska sen saa itse kukin opiskella etänä omalla autollaan kortin saatuaan.

Autotkaan eivät ole kovin kalliita. Niitähän ei täällä rakenneta kestämään, kun ne joka tapauksessa ajetaan romuksi myöhemmin. Ja jos rellu, pösö tai sitikka hajoaa, älä ainakaan vie sitä korjaamolle. Se tulee kalliimmaksi kuin uuden hankkiminen.

Ranksa on vanha sivistysvaltio ja kulttuurimaa. Sen tähden täällä on myös värikäs liikennekultturi. Sääntöjä on, mutta niitä ei noudateta. K A I K K I ajavat ylinopeutta. Jos et aja vähintään 10 km/h nopeusrajoitusta nopeammin, heitetään sinut pois maasta. Rallimaan kansallisuus pitää ansaita. Ajokieli muistuttaa ranskaa, mutta se puhutaan huutamalla ja sormimerkein.

Hain kerran töihin täällä Ranskassa suomalaiseen yritykseen, jonka aulassa heilutti kättään hymyilevä Ari Vatanen. Ari oli pahvia. Siitä on jo pitkä aika. Mutta jos meidät suomalaiset täällä jostain tunnetaan, niin kuskeistamme. Senpä takia ranskalaiset ymmärtävät, kun näkevät miten minä ajan. He heti tajuavat, että minut on lähetetty maanpakoon tai vähintään ottamaan oppia suurilta mestareilta.

Osaan jo ajaa ylinopeutta. Sormimerkkien oppiminen myös onnistui. Mutta en vieläkään osaa parkkeerata autoani muualle kuin siihen tarkoitettuun paikkaan. Sen sijaan osaan kehua kanssa-autoilijoita vuohiksi, jos siihen on tarvetta, ja siihen on usein tarvetta. Miksi chèvre? Kun tilanne tiellä kuumenee, pelkkä ajatus vuohista ratin takana saa minut nauramaan ja sitä myötä suhtautumaan ajamiseen lunkimmin.

Olen myös lopettanut opettamasta ranskalaisille liikennesääntöjä. Eivät he millään tule koskaan ymmärtämään mitään turvaväleistä, keltaisilla suhahtamisista taikka sateella ohittamisesta. Kerran yritin mittelöidä rekan kanssa kansallisella väylällä, koska rekan kuljettaja liimautui takapuskuriini monen kilometrin matkalta. Raivostuin, päästelin vuohia partaani ja yllätys-jarruttelin miestä kiusatakseni. Lopulta hän päätti minut ohittaa ja sitä tehdessään melkein työnsi minut tieltä pois. Vuohet eivät riittäneet.

Nykyään keskityn opettamaan ranskalaisille liikennesääntöjä ihan muilla kaistoilla, nimittäin uima-hallissa. Siellä on pienemmät riskit, mutta yhtä huonot tavat.