Seinämän tuijottelua

Eilen minulle selvisi, miksi en ole kirjoittanut mitään kahteen viikkoon. Luin Jani Kaaron kolumnin Seiniin tuijottelun jalo taito. Kaaro on tiedetoimittaja ja tietokirjailija. Kolumnissaan hän kertoo ihmisten kyvystä oppia ja käsitellä asioita. Tutkijoiden mukaan me kaikki tarvitsemme aikaa siihen, että aivomme prosessoivat tietoa ja tuottavat uusia ideoita. Tämä on luovalle ihmiselle välttämättömyys.

Olin viikon lomalla ja mietin laukkua pakatessa, että otanko läppärin mukaan vai en. En ottanut. Se vie laukusta turhan paljon tilaa ja sen lisäksi tiesin, etten sillä kuitenkaan mitään tekisi. Vietin viikon katsellen seinämää.

Mont Blanc, Chamonix (Dôme de goûter etualalla)

Palattuani Normandiaan alkoi omatunto piikitellä. Miksen saa mitään aikaan, missä kaikki ideat, miksei teksti luista?

Kyse ei ole varsinaisesta kirjoittajan blokista tai muustakaan traumaattisesta. Tarvitsin vain aikaa olla täysin saamaton ja tyhjää tuottava. Ja koska joka tuutista saa kuulla, että pitää olla tehokas, hiki hatussa, hymy suussa ja tuottaa enemmän ja nopeammin, tunsin itseni pataluhaksi, kunnes luin seiniin tuijottelusta.

Jatkan tapittamista, vaikka jo tänä aamuna ajatukseni pitivät seminaaria tekstiprojosta. Annan alitajunnan puuhata ja kärsivällisesti odotan, että aivoni jaksavat taas työskennellä.

Tuijottelemisiin!