lauantai 2. helmikuuta 2013

Tehty mikä luvattu ja muita etiketin mukaisia arvoituksia


Säntillisyys, jämptiys ja tarkkuus asioissa ei ehkä kuvaa minua parhaiten (ei enää), ja miksi kuvaisikaan. Mitä noilla täällä tekee? Olen sen lopulta ymmärtänyt ja näin ollen myös omaksunut. Ranskassa kaikkea sanottua ei pidä ottaa ihan kirjaimellisesti, varsinkin kun pohjoinen putkiaivo ei ehkä edes ymmärrä mistä loppujen lopuksi on puhuttu. On oltava joustava. Kaikki venyy ja muuntautuu lopulta.

Kun perhetuttu ehdottaa kopioivansa sinulle tekemänsä lomavideon, vaikka et sitä pyytänyt, mutta yllätyt asiasta positiivisesti ja odotat kopsua ensin pari viikkoa, sitten puoli vuotta ja lopulta kuusi vuotta myöhemmin toteat, että noh ehkei sitä videota koskaan tulekaan.

Kun töissä yhteistyökumppani ehdottaa näppärästi, että sähköpostittaa tarvittavat tiedot heti kohta takaisin toimistolleen päästyään, ja nolosti toteaa seuraavassa tapaamisessa pari kuukautta myöhemmin, että niin tosiaan se lista, jospa sen nyt heti kohta sitten lähettäisi.

Ja kun töissä taas toinen yhteistyökumppani lupaa ottaa yhteyttä heti alkuvuodesta tärkeän asian tiimoilta, eikä tyypistä kuulu mitään tammikuussa ja soitan hänelle ja saan kuulla, ettei projektista tulekaan mitään ja sitten kihahdan, että miksei minulle mitään sanottu, ja vastaus on jotain öööÖöö.



Jos on tarkkaavainen, ymmärtää lopulta, että kaikki luvattu ei ollutkaan tarkoitettu toteutettavaksi alkujaankaan, puhe oli enemmän hypoteesista kuin mistään konkreettisesta. Tietenkin musteella allekirjoitetut sopimukset ovat asia erikseen, niistä voidaan aina neuvotella. Mistä tällainen käytös juontaa juurensa?

Olematta historioitsija (vaikka Hesarin testin mukaan minusta olisi pitänyt tulla arkeologi) saatikka käyttäytymisantropologi (onko näitä?) voin silti osoittaa paksulla sormellani Ranskan ja keskisen Euroopan asuintiheyttä. Täällä on aina ollut paljon populaa ja kaikkien näiden herrain ja rouvain on pitänyt osata tulla jotenkin toimeen keskenään....älkää nyt puhuko muutamasta seutua piinanneesta sodasta.....ja oppia kirjoittamattomat käytöskoodit ja kaikkien tiedostamat käytössäännöt, jotka eivät ehkä ihan vastaa pohjoisesta tulevan metsäin tytön käsitystä luotettavuudesta.

Miten näiden kanssa sitten ollaan ja eletään?

Tarkkaile, opi ja omaksu. Tämä ei tarkoita sitä, että voit lupailla sinne tänne mitä sattuu. Pohjattomia lupauksia annetaan vain niille, jotka ovat ne ansainneet. Esimerkiksi osoitat lupauksella, että näin voisit toimia, jos tosissasi haluaisit, se on kuin monimutkainen kohteliaisuus. Jos ymmärrät ranskalaisten tavat väärin, se on oma vikasi, koska olet moukka. Mutta jos sulhasesi lupaa viedä sinut viikonlopuksi johonkin kivaan paikkaan, et odota viikonloppuakaan pidempään, raja sentään näissäkin. Sen sijaan uutta tiskikonetta joudut ehkä odottamaan. Osta se siis itse.

5 kommenttia:

  1. Voi niin totta! Ja turhauttavaa!

    Meillä tosin miekkonen on päinvastaista mieltä. Hänestä Ranskassa sanan pitäminen on kunnia-asia, ja oli hirveä shokki tajuta, miten ruotsalaiset sanovat tekevänsä asioita ihan vain kohteliaisuuttaan, koskaan aikomatta pitää lupaamaansa. (Hän siis asui vuosia Ruotsissa...) Ja minä kun tosiaan yhdistin tuon piirteen pikemminkin ranskalaisiin. Mutta kieltämättä hänen matkansa varrelle osui useita toisin osoittavia tapauksia.

    Kun kyse on omasta kansasta, kyse on yksittäisistä kuspäistä. Kun kyse on toisesta kansasta, kyse on yleisemmin koko kansasta? :)

    P.s. Sama testi kertoi minullekin, että arkeologi olisi ollut oikea uravalinta. ;)

    VastaaPoista
  2. Riina taisi osua naulan kantaan tuossa oman ja toisen kansan jutussa.

    Terveisin yks agronomi :-) (Siis agronomi, mitä häh?)

    VastaaPoista
  3. Juu toimii osana muu maa mustikka -oireyhtymää ;))).

    Ruotsalaiset taasen ovat käyneet 1600-luvulta lähtien Ranskan hovissa tapoja oppimassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hyvä pointti tuo, että ruotsalaiset ovat käyneet ranskalaisten opissa. Pitääkin muistaa huomauttaa tuosta ensi kerralla, kun tulee tästä aiheesta puhe... ;)

      Poista
  4. No, onhan niita ranskiksia jotka ovat suomalaisia suomalaisempia. Niita jotka tulevat kutsuttuun aikaan eika tuntia myohemmin.

    VastaaPoista