Komeettametsästäjät

On asioita, joista en luopuisi, vaikka maksettaisiin miljoona. Yksi näistä on öisen tähtitaivaan tuijottelu. Illan hämyssä pukeudun Michelin-mäniksi, jottei kylmä pääse pilaamaan näytöstä. Sitten raahaan Dobson-teleskooppini terassille jäähtymään, katselen samalla että okulaarit ovat yhä tallessa, pyyhin pölyt ja toivon, ettei kukaan ole koskenut viimeisen kuuden kuukauden toimeettomuuden aikana pääpeilin säätöihin. En ole kovinkaan tekninen hemmo, se ei ole minulle tähtiharrastuksessa se pääjuttu. Pääasia, että tähdet näkyvät. Saan enemmän harmaita hiuksia pilvistä kuin pienen laitteistoni teknisistä säädöistä. Suhtaudun samalla innolla autoihin, pääasia että käynnistyvät.

Takapihaobservatorio

Vuosi 2013 on jo ollut eriskummallinen Uralin meteoriitin ja myös planeettamme missanneen 2012 DA14 asteroidin ohilennon puolesta, mutta vuosi on vielä nuori ja lupaa ennen muuta katsottavaa loppuvuodesta jopa päiväsaikaan näkyväksi ennustetun C/2012 S1 ISON-komeetan takia. Mutta siltä varalta, että tähtitaivasta työkseen tarkkailevien astronomien ennustukset menisivät pieleen, kuten toisinaan käy, koska taivaankappaleet eivät aina käyttäydy niin kuin niiden haluttaisiin käyttäytyvän, on taivaalla jo komeetta tai pari katseltavina. Komeetan kirkkaus riippuu sen koostumuksesta, sen lentoradasta aurinkomme ympäri ja myös monesta muusta seikasta, joita me ruohontasoharrastajat emme jaksa edes yrittää ymmärtää.

En jaksa olla innostumasta siitä seikasta,
että täällä Normandiassakin ollaan jo sen verran lähempänä ekvaattoria,
että kuu on kevyesti enemmän kallellaan kuin sitä Helsingin suunnasta tiiratessa.

Siltä varalta, että ISON ei lunasta lupauksiaan, on taivahilla tällä hetkellä näkyvissa vihreä Lemmon ja pohjoiselle taivaanpuoliskolle juuri ilmestynyt C/2011 L4 PanSTARRS.

Yuri Beletsky kuvasi komeettakaksikon helmikuun 28. päivänä.

(Canon 5D Mark II -kamera, valotus 30 s) Kuva Yuri Beletsky

Panstarrs on siitä erikoinen komeetta, että se on ensimmäinen, jonka aion esitellä pojalleni, josta tähtifanaattinen äitihenkilöni yrittää muokana universumin kansalaista, sellaista, jolla on aina yksi silmä suunnattuna kosmoksen ihmeille. Ilman niitä ihmiset kun tuppaavat luulemaan suuria itsestään.

Kalenterin mukaan Panstarrs on tällä viikolla näkyvissä näillä lakeuksilla heti auringon painuttua mailleen. Katse kohti länttä ja hups paljas silmä ei ehkä erota punertavasta iltahämystä vielä mitään. Kiikarit apuun. Taivaanrannan haravointia ja....

Lumisadetta.

Syksyllä maanviljelijä ennusti tälle talvelle 27 päivää lumisadetta, koska ensilumi satoi lokakuun 27. päivä. En aio huvitella laskemalla kaikkia lumipäiviä, mutta emme taida olla kaukana tuosta luvusta. Seikkana sinällään jo erikoinen, mutta tosissaan, pitääkö sen nyt tulla pilaamaan komeettajuhlani.

Komeetat, nuo aurinkokunnan kauimmista kolkista ihmisiän ylittävillä kiertoradoillaan luoksemme syöksyvät vierailijat, tähtiharrastajain vuositolkulla odottamat harvinaisuudet. Älkööt kirkkautenne himmentykööt* ennen kuin ehdin Dobsonilla suuntaanne niska vääränä tiirata, ja varsinkin pojalle näyttää mitä tässä maailmassa on kaunista. Blogin nimen mukaan aion jatkossakin kertoa elämääni koskettavista kosmisista sattumista ja raportoida mitä taivaankansi tarjosi tahi ei.

*pieni ääni päässäni sanoo, että tämä ei ole tällä planeetalla puhuttua kieltä