Vieras maailma

ESA - European Space Agency

Kaikkien spefi-fanien pitää nähdä tämä: huikean tarkka kuva toisesta maailmasta eli komeetta 67P/Churyumov-Gerasimenkon pinnasta. Rosetta-luotain räpsäisi mielikuvitusta kutkuttavan otoksen viime lokakuussa, mutta datan saaminen maapallolle asti ja sen käsittely on vienyt kuukausia. Muita tutkimustuloksia odotellessa, voimme spekuloida, mistä elämä saikaan alkunsa ja miten komeetat siihen vaikuttivat. Toivottavasti Euroopan avaruusjärjestön tiedeihmiset saavat edes jotain uutta selville, vaikkei komeetalle laskeutuminen sujunutkaan ihan niin kuin Strömsössä.

Komeetta ISON päivitys

Sanovat sen palaneen poroksi, mutta mikä auringon yllä viipottaa?

Okei, olen ehkä väärässä tai liian toiveikas, mutta asiantuntijoiden väitteistä huolimatta en voi kuin ihmetellä tätä SOHO*:n viimeisintä kuvaa tältä aamulta.

Palaan eilisen tapahtumiin. Olin enemmän kuin täpinöissä vuoden odotuksen jälkeen. Nenä ruudussa seurasin ISON-komeetan kieppiä auringon ympäri. Se oli raastavaa. Ja kun vihdoin tuli aika tarkastaa SDO**:n kuvista miten pyrstötähdelle kävi, sain todeta ettei joulupukkia ole olemassa. Komeetasta ei näkynyt pölyhippustakaan. Tähtitieteestä innostuneet bloggaajat ja mm. Google+ hangout-sivulla tapahtumaa seuranneet (parhaimmillaan yli 25 000 tähtimiestä ja -naista) esittivät komeetan poismenon puolesta osanottojaan.

Pettynyt. Olin. Hyvin.

Mutta komeettoja tulee ja menee. Eniten harmitti pojan puolesta, joka ei vielä ole päässyt pyrstötähteä tarkkailemaan. Taivaankappaleisiin ei vain voi luottaa. Joskus ne suovat tähtiharrastajille kauniita yllätyksiä, mutta usein myös karvaita pettymyksiä.

ISON-komeetan kanssa viettämämme aika ei ollut hukkaan heitettyä; se oli täynnä odotusta, toiveita ja jännitystä. Kuin paraskin kreikkalainen tragedia. Kävikö ISON:ille ikarukset vai selvisikö siitä jotain, edes pieni hippu joulukuun pimeissä illoissa ihmeteltäväksi? Jännitysnäytelmä jatkuu. The Show must go on jne.

*Solar and Heliospheric Observatory
** Solar Dynamics Observatory

Ollako vai ei...komeetta.

Wikipédia.

Taivankappaleet ovat tärkeä osa elämääni. Ne elävöittävät mielikuvitustani ja saavat sydämeni pamppailemaan universumin kauneudelle. Kun näen Veenuksen nousevan läntiselle taivaalle illan hämyssä, hymyilen kuin moikkaisin vanhaa tuttua, sitä samaa joka on seurannut askeliani lapsesta asti.

Tähtiin tuijottaminen on enemmän kuin harrastus, se on muuten kiireisen ja kaoottisen elämän vastakohta, se joka pysäyttää vain olemaan. Olen onnellinen pimeällä terassillani värjötellessäni ja opetaessani poikaani tarkkailemaan galaksimme pölypilviä.

Moni voi ihmetellä moista touhua. Ranskassa hyvin moni on kertonut varovaisesti pitävänsä hienona, että nainen on moiseen hurahtanut. Suoraan ei ole kukaan kertonut, että eikös tuo ole enemmän miesten puuhia. Mieltäni kaihertaa tällaisiin aatoksiin edes vähänkin suuntautuvat mielipiteet. Taivas kuuluu ennen muuta niille, jotka pysähtyvät sitä katsomaan, kunhan pilvet eivät pilaa juhlaa.

Tämän kuun lopussa ratkeaa kuukausia tähtiharrastajia piinannut kysymys: selviääkö komeetta ISON kohtaamisestaan auringon kanssa? Jos ei, pettymykseni määrästä tulee tähtitieteellinen. Jos selviää, saan ihailla iltataivaalla uniikkia aurinkokuntamme vierailijaa, jonka lyhyt mutta näkemisen arvoinen visiitti piirtyy jokaisen pienen tähtiharrastajan suurimpiin tähtihetkiin.

ISON on toki jo nyt nähtävissä kiikareilla, jos ei jopa paljain silmin valosaasteettomalla seudulla. Mutta vain aikaisin aamulla ennen auringonnousua. Tähtivalokuvausta harrastavat ovat postanneet jo päivien ajan upeita kuvia ISON:ista spaceweather.com sivustolle. Kuvia tulee niin Brasiliasta kuin Ruotsista tai Indoneesiastakin. Tapahtuma on maailmanlaajuinen ja yhdistää harrastajia ikään, sukupuoleen ja kansallisuuteen katsomatta.

No tämä kaikki on hienoa, mutta selviääkö ISON vai sulattaako auringon kuumuus sen näkymättömiin? Toistaiseksi kukaan ei tiedä. Vastaus noin viikon päästä, kun komeetta vihdoin kiertää radallaan auringon ohi (tai ei).

Tähtiin tuijottajan suuri odotus

Komeetat ovat kuin kissoja, niillä on häntä ja ne tekevät mitä haluavat.

Jos haluatte tietää, mitä todellinen kärsivällisyys tarkoittaa, odottakaa komeettaa. Vaikka niitä matkaa aurinkokuntamme halki useampi joka vuosi, ani harva näkyy pelkin paljain silmin...jos silloinkaan. Viime maaliskuussa aikeeni olivat mitä päättäväisimmät ja toimeliaana seisoin kiikarit kaulassa talon ja pellon välissä ja tiirasin juuri laskeneen auringon suuntaan. Etsin. Etsin monta iltaa ja sain kokea komeetan metsästäjän karvaan pettymyksen. PannStars oli kuin pieni porsas komeetaksi. Se piiloutui iltahämyyn häntineen kaikkineen eikä suostunut minulle näyttäytymään. Kirottu Normandian kostea taivas, puin nyrkkiä pellolle.

Pettymys oli pahin pojalle, joka ei ole koskaan komeettaa nähnyt. Selitin, että tuleepa noita muitakin. Olkaamme kärsivällisiä. Minun oli helppo puhua, koska olen itse jo kaiken nähnyt Halleystä Hale-Boppiin.

Puoli vuotta myöhemmin jännitys loppuvuoden suurta komeettaa kohtaan kasvaa. Hiljaa mielessäni suunnittelen, miten ikuistaa mielen kartalle ISON-komeetta. Uskottelen että koska sillä on tuollainen nimi, niin pakkohan sen ISO ON olla. Kuvittelen sen pyrstön levittäytyneenä pellon laidalta toiselle vasten tähtimerta ja planeettojen loistetta. Ja kaikki tuo jälkikasvun "whooo"t korvissa soiden.

On aika heittää hiljainen toive, eräänlainen mantra, universumin seinättömiin saleihin: tulkoon siitä ISON!

Kuvia syksyn odotetuimmasta Spaceweather'in kuvagalleriassa.

Reikä auringossa

Hei kaikille kesäheiluvaisille,

Olemme saaneet nauttia kuumasta ja kauniista viime viikot, mutta katsopaapa ao. kuvaa hetki.



Spaceweather

Se on tähtemme. Ja siinä on reikä.

Olkaa huoleti, se on normaalia. Ei mitään ihmeellistä, mutta tuon "hole"n synnyttämä aurinkotuuli ehkä saavuttaa planeettamme 19.-20. heinäkuuta ja saattaa aiheuttaa häiriöitä GPS-laitteisiin ja satelliiteista riippuviin telekommunikaatiohärpäkkeisiin. Jos hyvin käy, saavat korkeiden leveysasteiden asukkaat nauttia räiskyvistä revontulista.

Ei muuta. Nauttikaa kesästä!

Auringonpilkkuasennetta

Päivätähtemme on häpeissään hävinnyt pisaroita pullistelevien pilvien taakse ja syystä. Kaikki on sen syytä.

Auringon ja sen toiminnan vaikutusta ilmastoon on epäilty jo pitkät päivät, mutta tutkijat ovat päätyneet myös sellaiseen johtopäätökseen, että aurinko maksimilla on sormensa pelissä myös paikallissäässä. Joka 11 vuosi, kun aurinkomme toiminta kiihtyy, auringonpilkkujen määrä kasvaa ja niin ollen myös aurinkotuuli puhaltelee kohti planeettaamme nopeammin ja useammin kuin esim. aurinko minimin aikana. Science Dailyn artikkelin mukaan kaikki tämä vaikuttaa yläilmakehän kemialliseen koostumukseen, merenpinnan lämpöön, pilvien syntyyn ja sademääriin. Vuosi 2013 on aurinkomme maksimisähläysvuosi. Ei tarvitse mennä pitkälle todisteidenhakuun. Viime talvi oli talvisin talvi miesmuistiin ja toukokuu syksyisin sitten ...koskaan.

Daa. Minusta on kivaa, kun voi syyttää jotakin tästä kosteanharmaasta koleudesta. Hemskatin arska. Pysykin poissa silmistä. Seuraavan kerran kunnon kesää voi odottaa vuodelle 2018. Odotellessa on hyvä pitää muistissa, että vesi on hyvä juttu. Sitä ei ole koskaan tarpeeksi. Se on kallisarvoinen luonnonvara....juu ei en ole vielä ryhtynyt popsimaan pillereitä, mutta jotain tähän on keksittävä.

Kuinka taistella itseään suurempia voimia vastaan?

1. Pidä aina kahta sateenvarjoa autossasi (yksi isselle ja toinen sille toiselle isselle, joka unohti ensimmäisen sateenkepin töihin perjantaina)
2. Jos sinulla ei ole autoa, hanki sellainen, koska bussipysäkillä seisominen sateessa....
3. Soitata Bob Marleytä aamunavaukseksi.
4. Hymyile, koska ei sitä kukaan kuitenkaan varjon alta näe. Se kaunistaa silti.
5. Syö suklaata. Se on täynnänsä iloista magnesium-voimaa, joka tekee immeisistä entistä ehompia ja kukkeampia ja selluliitista viis, koska seuraava kesä on vasta vuonna 2018 ja bikinit voi haudata sitä odotellessa takapihan mutamaahan.
6. Relativisoi: "Jos eilen satoi, ja tänään sataa, sataa varmasti huomennakin...elämän yllätyksellisyys on todella raivostuttava juttu, se sekoittaa kaiken, mutta nyt kaikki tietävät mistä huominen on tehty: sateesta, se rauhoittaa."
7. "Normandiassa sataa aina ja se on prkl totta", voit sanoa sille, joka uskaltaa väittää toisin.
8. Sateella on mahdollisuus viettää laatuaikaa perheen kesken eikä purnata ainaisesta pitää-tehdä-sitä-ja-pitää-tehdä-tätä-puutarhahommaa.
9. Ei tarvitse investoida kesävaatteisiin, koska talvivaatteista ei voi luopua jäätymiskuoleman uhan alla.
10. Ole anarkisti ja laita silti ne kesäsipsuttimet jalkaan ja näytä keskaria sadepilvien välistä virnistävälle arskalle.

Komeettametsästäjät

On asioita, joista en luopuisi, vaikka maksettaisiin miljoona. Yksi näistä on öisen tähtitaivaan tuijottelu. Illan hämyssä pukeudun Michelin-mäniksi, jottei kylmä pääse pilaamaan näytöstä. Sitten raahaan Dobson-teleskooppini terassille jäähtymään, katselen samalla että okulaarit ovat yhä tallessa, pyyhin pölyt ja toivon, ettei kukaan ole koskenut viimeisen kuuden kuukauden toimeettomuuden aikana pääpeilin säätöihin. En ole kovinkaan tekninen hemmo, se ei ole minulle tähtiharrastuksessa se pääjuttu. Pääasia, että tähdet näkyvät. Saan enemmän harmaita hiuksia pilvistä kuin pienen laitteistoni teknisistä säädöistä. Suhtaudun samalla innolla autoihin, pääasia että käynnistyvät.

Takapihaobservatorio

Vuosi 2013 on jo ollut eriskummallinen Uralin meteoriitin ja myös planeettamme missanneen 2012 DA14 asteroidin ohilennon puolesta, mutta vuosi on vielä nuori ja lupaa ennen muuta katsottavaa loppuvuodesta jopa päiväsaikaan näkyväksi ennustetun C/2012 S1 ISON-komeetan takia. Mutta siltä varalta, että tähtitaivasta työkseen tarkkailevien astronomien ennustukset menisivät pieleen, kuten toisinaan käy, koska taivaankappaleet eivät aina käyttäydy niin kuin niiden haluttaisiin käyttäytyvän, on taivaalla jo komeetta tai pari katseltavina. Komeetan kirkkaus riippuu sen koostumuksesta, sen lentoradasta aurinkomme ympäri ja myös monesta muusta seikasta, joita me ruohontasoharrastajat emme jaksa edes yrittää ymmärtää.

En jaksa olla innostumasta siitä seikasta,
että täällä Normandiassakin ollaan jo sen verran lähempänä ekvaattoria,
että kuu on kevyesti enemmän kallellaan kuin sitä Helsingin suunnasta tiiratessa.

Siltä varalta, että ISON ei lunasta lupauksiaan, on taivahilla tällä hetkellä näkyvissa vihreä Lemmon ja pohjoiselle taivaanpuoliskolle juuri ilmestynyt C/2011 L4 PanSTARRS.

Yuri Beletsky kuvasi komeettakaksikon helmikuun 28. päivänä.

(Canon 5D Mark II -kamera, valotus 30 s) Kuva Yuri Beletsky

Panstarrs on siitä erikoinen komeetta, että se on ensimmäinen, jonka aion esitellä pojalleni, josta tähtifanaattinen äitihenkilöni yrittää muokana universumin kansalaista, sellaista, jolla on aina yksi silmä suunnattuna kosmoksen ihmeille. Ilman niitä ihmiset kun tuppaavat luulemaan suuria itsestään.

Kalenterin mukaan Panstarrs on tällä viikolla näkyvissä näillä lakeuksilla heti auringon painuttua mailleen. Katse kohti länttä ja hups paljas silmä ei ehkä erota punertavasta iltahämystä vielä mitään. Kiikarit apuun. Taivaanrannan haravointia ja....

Lumisadetta.

Syksyllä maanviljelijä ennusti tälle talvelle 27 päivää lumisadetta, koska ensilumi satoi lokakuun 27. päivä. En aio huvitella laskemalla kaikkia lumipäiviä, mutta emme taida olla kaukana tuosta luvusta. Seikkana sinällään jo erikoinen, mutta tosissaan, pitääkö sen nyt tulla pilaamaan komeettajuhlani.

Komeetat, nuo aurinkokunnan kauimmista kolkista ihmisiän ylittävillä kiertoradoillaan luoksemme syöksyvät vierailijat, tähtiharrastajain vuositolkulla odottamat harvinaisuudet. Älkööt kirkkautenne himmentykööt* ennen kuin ehdin Dobsonilla suuntaanne niska vääränä tiirata, ja varsinkin pojalle näyttää mitä tässä maailmassa on kaunista. Blogin nimen mukaan aion jatkossakin kertoa elämääni koskettavista kosmisista sattumista ja raportoida mitä taivaankansi tarjosi tahi ei.

*pieni ääni päässäni sanoo, että tämä ei ole tällä planeetalla puhuttua kieltä

Ammattina astronautti

Thomas on söpö. Hänen katseensa tuikkii. Se on normaalia, koska hän on vastavalmistunut diplomi-astronautti. Katsokaa kuvaa! Olen varma, että olette samaa mieltä kanssani, kun sanon, että hänellä on astronautin silmät.

Paris Normandie 23.11.2012

Jos Normandia ei ole viime kuukausina tuottanut muuta kuin satapäin lisää työttömiä, mutaa ja lehmänlantaa, niin sitä suuremmalla ylpeydellä asuinseutuni päivälehti esitteli Normandian oman tähtipojan. Thomas ei ehkä tule pelastamaan Normandiaa talouskriisin kurimuksesta, mutta hänpä pääsee ehkä kasvattamaan viiruksia Kansainväliselle Avaruusasemalle. Ööh, olen pahoillani, jos kuulostan jollain tapaa sarkastiselta. Se ei ollut tarkoitukseni. Jäin vain artikkelin luettuani miettimään, että mitä avaruuden tutkiminen on loppujen lopuksi tuonut ihmiskunnalle.

Teflon! (tulee ihan ensimmäisenä mieleen, mutta ilmeisesti keraamiset pannut ovat vielä parempia, jos veljensiskon empiirisiin tutkimuksiin on luottamista)

Kauniit kuvat kaukaisista galakseista. (ja vielä parempaa on ilmeisesti tiedossa kun James Webb teleskooppi saadaan kiertoradalle)

Sekalainen valikoima maailmankaikkeuden teorioita, joista sinä tai minä emme ymmärrä pilkkuakaan.

Mönkijä Marsista, joka ilmoittaa löytäneensä mutterin, jonka se hukkasi pari päivää aiemmin. (kysymys: jos Marsista joskus löydetään elämää, niin miten se tulee vaikuttamaan minun joka päiväiseen elämääni?)

Satelliitit. (pyhän teeveen kaikki 200 kanavaa, joita en katso koskaan, paitsi Koh Lanta ja No Limit ja hei nekin näkyvät ihan tavallisella harava-antennilla ja mitä tulee maantieteelliseen paikannukseen, olen aina pitänyt sekstanttia niin paljon tarkempana kuin sitä hemmetin pientä mustaa vehjettä, josta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä tietöiden takia)

ISS eli International Space Station eli Kv-avaruusasema. (siellä muhii kansakunnan aivot tutkimusten kimpussa - Thomas'n mielenkiinto on kohdistunut viirusten elämään painottomassa ympäristössä)

Kai näitä kalliita ja aah niin käsittämättömiä projekteja on muitakin, mutta se mitä avaruuden tutkimus on antanut minulle, ja muutamalle muullekin hieman nörtähtävälle viihdeteollisuuden sekakäyttäjälle, on unelma ja sitä myötä myös tarina.

Jos luulemme, että ratkaisu kaikkiin ongelmiimme putoo syliimme taivaista, voimme saman tien palata puuhun asumaan. Ja se on ehkä joka tapauksessa se ainoa mahdollinen ratkaisu ongelmiimme. Mutta maailmanloppua odotellessamme voimme unelmoida universumista ja astronauteista. Thomas myös haaveili unelmien ammatista lapsena. Ja hän haaveili siitä tarpeeksi ja hänellä oli myös onnea matkassa, koska hänen lukiossaan oli matematiikkaa hyvin opettava ja oppilaitaan innostava ope.

Seuraavan kerran, kun pystytän K.T.A:n (kosmoksen tarkkailu aseman) terassilleni ja ilokseni huomaan avaruusaseman lentävän ylitseni, heilutan sille hymy suupielissä. Pian siellä lentää Normandian oma tähtipoika.

Rakettitiedettä

Ariane 5 raketin Vulcain moottori Pariisin Cité des Science'ssa.

Mitä yhteistä on Ariane 5:llä ja Normandialla?

Kun puhutaan avaruudesta, raketeista ja satelliiteista, tulee mieleen ensin Nasa ja sukkulalennot. Mutta nuo kaksi asiaa ovat jäämässä historiaan. Yhdysvaltain avaruusohjelma kärsii rahapulasta ja sukkulatkin on viety museoon. Astronautit vie nykyään taivaisiin Venäläisten Soyouz-raketti kosmo- ja muiden nauttien kanssa. Siitä on tullut eräänlainen kimppakyyti.

Kiina, Japani ja Intia kyhäävät omia ohjelmiaan ja suunnitelmissa on jos jonkinmoista lentoa kiertoradalla ja kiertoradalta, kuuhunkin kaihoavat.

Nyt juuri tällä hetkellä Kansainvälinen avaruusasema vahtii meitä tuolla ylhäällä ja lähettää maahan avaruutta fanittavien iloksi kuvia ja videota. Juuri männä viikolla julkaistiin kuvaa revontulista, jotka tanssivat maan yläilmakehässä. Asemaa tullaan käyttämään vähintään vielä 8 vuotta ja sen jälkeen se luultavammin ohjataan kohti Tyyntä valtamerta kuten edeltäjänsä Mir. Presidentti Obama pisti pisteen amerikkalaisten haaveille palata kuuhun ja Marsista he eivät kai koskaan puhuneet vakavissaan. Kaikki rahat menivät maan kamaralla sotimiseen.

Jos jossain, niin Normandian Vernon'issa, vielä rakennetaan raketteja, tai rakettimoottoreita ainakin. Vernon on eurooppalaisessa ja ranskalaisessakin mittakaavassa täysin tuntematon kaupunki. Jos se jostain tunnetaan niin sijainnistaan Givernyn ja Monet'n puutarhan lähellä. Minäkään en paikasta paljoa sen enempää tiedä.

Mutta kaupungin nimen etukirjaimen mukaan on nimetty Viking, Vulcain 1 ja 2 ja Vinci. Moottorit, jotka ovat puskeneet (tai räjäyttäneet) monen monta satelliittia kiertoradalle. Moni ranskalainenkaan ei tiedä tätä. Tai aihe ei kiinnosta. Minusta raketit ovat kiehtovia. Jos olen jostain haaveillut penskasta asti, niin siitä että joskus pääsisin näkemään raketin laukaisun. Siis ihan oikean avaruusraketin. Valitettavasti mieheni ei mieli lomille Ranskalaiseen Guyanaan ja vielä vähemmän Baikonuriin.

Kävimme joululomilla Pariisin Cité des Science'ssa ihmettelemässä väenpaljoutta. Onneksi mahduimme planetaarion esitykseen, universumi-näyttelyyn ja katsomaan Geode'n Hubble-elokuvan. Sen lisäksi että tässä maassa on paljon taidemuseoita, on tällä maalla paljon tarjottavaa tieteiden alalla. Ja se on asia, johon ranskalaisten tulisi keskittää enemmän huomiota ja varoja. Olen varma, että jos Vernoniin joku äkkäisi rakennuttaa Kennedy Space Centerin tapaisen avaruus- ja tiedepuiston, riittäisi siellä vähintään yhtä paljon vierailijoita kuin Pariisin Disneylandissä.

Valitettavasti yliopistojen tutkimusmäärärahoja on jatkuvasti leikattu ja maan kehitys tieteiden alalla on lähes tulkoon pysähtynyt. Kuuluvatko Ranskan tiedemiehet pian museoihin kuten maalaritkin?