Poikkeavia poikkeamia

Sateinen pelto

Juttelin taannoin ulkomailla ja suurkaupungeissa eläneiden, mutta nykyään maaseuden rauhaan muuttaneiden naisihmisten kanssa. Yksi heistä kertoi suurimmaksi vaikeudeksi ystäväverkoston luomisen maalla, kun on sinkku. Hän ei kuulemma saa kekkerikutsuja samaan tapaan kuin asuessaan jonkinmoisen miehekkeen kanssaa. Neiti ihmetteli, mistä tämä johtuu, kun se ei ole kaupungissa (missä tahansa päin maailmaa) koskaan ollut ongelma.

Sateinen piha

Pöydässä istui myös maatilaa pitävä rouva. Pokkana hän sanoi epäilevänsä syyksi sitä, että rouvat, jotka kutsuja järjestävät, pelkäävät sinkkunaisen varastavan miehensä. Mietimme, että noinkohan nyt sentään, että rouva pilailee, haa haa haa. Mutta ei. Rouva intti, ettei hän keksi muutakaan syytä. Hän sai argumenttinsa kuulostamaan siltä kuin se olisi yleisesti tunnettu ja hyväksytty asia. Siitä ei puhuttu, että koskeeko sama sinkkumiehiä.

Minä en oikein tiedä mitä asiasta ajatella. Ehkä maalla ja omassa rauhassaan viihtyvät vierastavat joka tapauksessa muualta tulleita helpommin. Kaupungeissa kaikki ovat kotoisin maalta - sukupuusta voi tarkistaa, mutta näin on. Tai sitten ei. Jos oikein nirsoiksi ryhdytään, niin miten on, onko luolayhteisössä asuminen enemmän kaupunkilaismaista vai maalaismaista? Mitenkähän Lascaux'n luolanaiset suhtautuivat leiritulen ääreen istahtavaan sinkkuluolanaiseen? Ja jos se vielä uskalsi olla blondi? Saiko nuijasta?

Sateinen kaari

Pelottaa ajatella, että täällä on naisia, joilla on noin huono omanarvontunto tai miehiä, joihin ei uskalla luottaa piiruakaan.

Kälättävä pöytäseurueemme ylisti maaseutua sen rauhasta ja turvallisuudesta, mutta olimme myös yhtä mieltä siitä, että maalla ei vallitse sama mentaliteetti kuin kaupungissa. Joku voisi pitää sitä ahdistavana, toinen haasteena, loput normaalina.