Ajoin Rouenissa ajokorttini kauan sitten. Se tuli heti tarpeeseen, koska pääsin töihin 40 km:n päähän kotoani ja matkaa ei olisi helpolla voinut tehdä julkisilla. Joka tapauksessa maalla on hankalaa elää ilman että jokaisella on oma autonsa ja sen tähden suurin osa nuorista ajaa ajokortin heti kun pystyy, jos se vain on mahdollista.
Ajokortti eli permis de conduire ei ole kovin kallis ainakaan Suomen hintoihin verrattuna. Ranskassakin hinta tosin voi vaihdella paljon sen mukaan ollaanko maalla vai suuressa kaupungissa. DossierFamilial sivuston mukaan hintahaitari liikkuu 630 ja 1350 euron välillä.
Ranskalainen autokoulu on varmaan hyvin samanlainen kuin suomalainen. Istutaan ryhmässä tekemässä teoriajuttuja, ajellaan ympäriinsä tarvittava määrä (20 pakollista tuntia Ranskassa) ja sitten yritetään päästä läpi kokeista. Ero on liukkailla ajelu, siihen ei Ranskassa ole pakollista ajokoulutusta. Tosin ihan lahjakkaasti nuo näemmä aina ojat löytävät ensimmäisten pakkasten aikaan, puhumattakaan lumesta "kun kukaan ei kertonut, että se on liukasta..."
Minun kohdallani osuin kouluun, jonka johtajatar oli nuori nainen. Hän antoi ajo-opetusta minulle vain kerran, tuuratessaan sairasta työntekijäänsä. Kemiamme ei oikein synkannut ja tunti päättyi opettajataren hyvin ranskalaiseen huutomökötykseen. Olin varmasti hänen huonoin oppilaansa, ajattelin silloin. Myönnän, että pelkäsin koko ajan, että jotakin kamalaa tapahtuu, jokaisessa risteyksessä. Sain naisen tolaltaan alta aikayksikön. Muut opettajan olivat vain kohteliaasti odottaneet, katselleet kelloa ja pyytäneet etenemään vähän nopeammin.
Ongelmana oli myös kieli, jota tuskin hallitsin. Kaikki oli "truc" sitä ja "truc" tätä.
Onneksi sain opetusta myös kotona, mikä on laitonta, mutta minun kohdallani se oli todella tarpeellista, elintärkeää. Mies vei minut sunnuntai-iltana kauppakeskuksen parkkikselle opettelemaan parkkeeraamista. Siitä olisi pitänyt tehdä youtube-juttu. Sitten ajelimme myös pieniä kyläteitä ristiin rastiin, tuntumaa ottaen ja heikkoja hermojani totutellaksemme.
Sain kortin vain viidellä lisätunnilla ja toisella yrittämällä. Se oli elämäni suuremm...se oli hienoa.
Sitten minusta tuli rellurallikuski.
Ajamaanhan oppii vain ajamalla. Toiset eivät opi koskaan: käyttämään vilkkua, olematta vastaamatta kännykkään, jättämään märät lounaat ja illalliset väliin, katsomaan vähintään kolme kertaa kumpaankin suuntaan jokaisessa risteyksessä, hidastamaan kun tiellä liikkuu lehmiä, kanoja, lapsia, kissoja ja muita eläviä olentoja, parkkeeraamaan muualle kuin keskelle tietä, peruuttamaan ja katsomaan peileihin tai edes taakse päin samaan aikaan....
Itse en ole Ranskassa autoa ajanut koska huippunopeuteni voisi olla noin 10 km/t. ja sitä matelua ei mieheni kestäisi, joten hän hyppää automaattisesti ratin taakse. Minä sitten vieressä ihmettelen muuta liikennettä. Vilkun käyttö on tosi villiä, usein sitä ei käytetä ollenkaan tai näytetään oikealle ja käännytäänkin vasemmalle, ajetaan vilkku päällä kilometrikaupalla. Valojen vilkuttelu vastaantulijoille varoittaa mahdollisesta häiriöstä tiellä, myös poliisista. Tänään vastaantulija väläytti valoja kolme kertaa ja kohta keskellä tietä vastaan juosta jolkutteli koira kaikessa rauhassa.Kertoneekohan väläysten määrä mitä lajia on odotettavissa.
VastaaPoistaJuu tosiaan luulen, että yksi väläytys on poliisit ja useampi jokin vaarallisempi juttu kuten kanalauma tms.
PoistaVoi että,tämä on niin minun mieliaiheeni... Poikani tuskin enää tulee kyytiin jos muita vaihtoehtoja on. Välillä verenpaine nousee sataseen kahdessa sekunnissa, vilkuttelen ja soitan torvea. Vaan niinhän se vaan on ainakin täällä etelässä, että toiset eivät opi koskaan. Huolestuttavaa tässä on vain se, että minusta on hyvää vauhtia tulossa samanlainen huoleton kuski, koska eiväthän ranskalaisetkaan välitä. Parkkisakkoja sentään yritän vielä välttää.
VastaaPoistaTuon minä vielä ohitan, oli vainajan viimeiset sanat. Lähde tuntematon, mutta miete sopii minkä tahansa maan teille ja kaahareille varoitukseksi.
VastaaPoista