Fantastista asiaa (blaablaata kirjoittamisesta)

Miksi käydä joogassa? Miksi tehdä ristisanatehtäviä? Miksi jutella kissalle? Miksi sukeltaa haiden kanssa? Miksi kirjoittaa fantasiaa tai ylipäätään kirjoittaa mitään?

Auringonlaskun aikaan ei muuta voi

Mitä enemmän kirjoitan fiktiivisiä tarinoita sitä harvemmin kysyn itseltäni ja muiltakin, onko siinä mitään järkeä. En heti keksi sen hauskempaakaan puuhaa. Joenlaskusta pidin todella paljon, mutta kanoottia ja jokeakaan ei ole tuossa kadun toisella puolella tarjolla joka päivä.

Miksi maalata hedelmiä vesiväreillä, vaikka tietää suherruksen päätyvän vessan seinältä muutossa laatikon pohjalle, mistä jälkipolven edustaja sen joskus löytää ja pistää taiteellisen ilmaisusi tuloksen raameihin ja oman vessansa seinälle? Koska vessassa istuessa on mukavaa ihmetellä taidetta.

Pilvien valtakunnassa kaikki hyvin

Unelmissa on tietenkin julkaiseminen, mutta se on vain päiväunta, niin kuin valtameren ylitys purjelaivalla. Varoituksen sananen tähän väliin. Joskus unelmat toteutuvat tahtomattaankin ja mitäs sitten tehdään? Kirjoittamalla ei itseään, saatikka perhettään, voi elättää, ainakaan kirjoittamalla fantasiaa. Kirjoittamalla ei rikastu. Kirjailijat ovat köyhiä ja elävät kurjemmin kuin kerjäläiset. Miksi siis kirjoittaa?

Vähän jo kypsä

Koska tarinointi on elämää suurempaa, koska elämä on liian lyhyt vain yhdelle tarinalle, koska ihmisen pienuus pelottaa, koska haluamme hallita maailmaa.

Tai sitten ei. Kirjoitan koska pidän päiväunista. Pidän unista yleensäkin. Pidän myös tarinoista.

Miksi sitten kirjoittaa fantasiaa? Eihän sitä kukaan (aikuinen) lue.

Minä luen.

Olen kaikkiruokainen ja haluan voida valita mitä lauteselleni asettelen. Kirjallisuuden suhteen asian laita on aivan sama. Luen kaikkea mahdollista ja oikeasti rakkaat ystävät: kirjan hyvyys ja pidettävyys ei riipu sen lajityypistä. Mielelläni myös kirjoitan siitä mistä pidän ja sekin saattaa vaihdella inspiraation ja ideoiden mukaan. Rajoja ei ole. En myöskään haluaisi jämähtää fantasiaan, tai jos kirjoittaisin dekkareita, en usko että haluaisin kirjoittaa vain murhista loppuelämäni.

Tuo että "ei lue fantasiaa", on vähän sama kuin että "ei lue kotimaista kaunokirjallisuutta". Jokainen on joskus lukenut huonon kirjan. En silti ole lakannut lukemasta valtavirtakirjallisuutta, vaikka olen kerran lukenut yhden huonon valtavirtakirjan. Yhden fantasia- tai tieteiskirjan lukeminen ei tee kenestäkään alan kirjallisuuden asiantuntijaa.

Seinäruusu

Millainen oli lapsuutesi lempikirja? Oliko se realistista kuvausta arjesta? Kuka päätti että jossain aikuisuuden kynnyksellä luettavaksi on valittava yleisesti hyväksyttävää "ei lapsellista" kirjallisuutta? Lähtemättä henkilökohtaiselle ristiretkelle fantasiakirjallisuuden saattamiseksi pakolliseksi ja ainoaksi oikeaksi kirjallisuudenlajiksi haluaisin vain pyytää teitä, jotka ette fantasiaa lue, olematta kysymästä:

a) miksi kirjoitat fantasiaa?

ja b) mistä fantasiatarinasi kertoo? En kuitenkaan osaisi antaa järjellistä ja ymmärrettävää vastausta yrittäen muodostaa sanoja noita, kirous, aikamatkustus ja miekkailu punastumatta ja vaihtamatta äkkiä puheenaihetta vaikka kissoihin.