 |
| Täydellisyyttä hipomassa |
Juuri eronnut äidinkielenopettaja Jake Epping saa selville, että läheisen pikaruokapaikan takahuoneesta pääsee matkustamaan ajassa taaksepäin, vuoteen 1958. Jake saa tilaisuuden vaikuttaa historian kulkuun: estämällä Kennedyn murhan hän saattaisi estää myös Vietnamin sodan. Mutta aikamatkustamiseen liittyy perhosvaikutuksen riski – kun muuttaa menneisyydessä yhtä asiaa, voi samalla tulla muuttaneeksi montaa muutakin. Eikä välttämättä parempaan suuntaan. Jake astuu menneisyyteen, idylliseen 1950-luvun Amerikkaan, missä maailma tuntuu olevan vielä mallillaan. Mutta viiden vuoden päässä, vuodessa 1963, Jakea odottaa Lee Harvey Oswald.
Pidin 22/11/63:sta monesta syystä, osaltaan samoista kuin Kingin vuonna 1998 taikomasta Kalpea Aavistus -kummitusromaanista (Bag of Bones). Siinä päähenkilö Mike on juuri menettänyt vaimonsa ja yrittää parhaansa mukaan uudelleenrakentaa elämäänsä surun murtamana. 22/11/63:n Jake taasen on eronnut alkoholisti vaimostaan ja opettaa äidinkieltä lukiossa Mainen osavaltiossa, ja on hieman myös naista/elämäntarkoitusta vailla (jos ei kissan ruokkimista lasketa elämäntarkoitukseksi).
King on tehnyt taustatutkimuksen huolella, koska ajan ja paikkojen kuvauksista välittyy aito tunnelma, johon lukija sukeltaa pyristelemättä vastaan. Kieli on loistavaa, yksinkertaista ja konstailematonta. Kerronta maalailee alkuun raameja ja pohjustaa tarinaa, mutta sen antaa anteeksi kiireisinkin lukija, koska lopussa jokainen taidolla solmittu umpisolmu auotaan kuin huomaamatta. Juoni on yksinkertainen, mutta viehättävän nerokas.
Stephen Kingin kirjojen ongelmanasettelu lähtee yleensä siitä peruspisteestä, että jokin kummallinen ja paranormaali asia tai tapahtuma sattuu kirjan päähenkilölle/löille ja sitten protagonistit rämpivät tarinansa läpi kukin miten kykenevät, eivät välttämättä aina voittajina, ainakaan suurina sankareina, vaan inhimillisine vajaavuuksineen kuten pystyvät.
Jakella ei ole yliluonnollisia kykyjä, mutta hän on mielestäni melkoisen päättäväinen. Hän lähtee aikamatkalle hoitelemaan Lee Harvey Oswaldin ja muutaman muunkin. Tässä on ehkä kirjan yliluonnollisin seikka tai sitten Jake on kasvattanut luonnettaan alkoholistin puolisona. Kirjan tarkoitus on tietenkin saada lukija kysymään itseltään: pystyisinkö minä tuohon? Mitä minä muuttaisin historiassa (maailman tai omassa) jos siihen saisin tilaisuuden? Muuttaisinko mitään vai kävisinkö vain lottoamassa?
Kirja liikkuu niin monella tasolla, kaiken aikaa keskittyen yhden miehen (ja naisen) tarinaan, mutta singoten lukijan 50 vuotta ajassa taakse päin ja keskelle melkoista määrää aikamatkaajaa askarruttavia asioita, kuten: onko oikein tappaa murhaaja, joka vasta suunnittelee rikostaan? Tämä on ehkä myös Kingin romanttisin romaani. Se päättyy täydellisesti ja saa vaaleanpunaisen pilven reunalla istuvan lukijan huokailemaan. King myös ottaa kantaa Kennedyn murhaan liittyviin salaliittoteorioihin ja pyrkii romaaninsa loppuun lisätyillä loppusanoilla valottamaan historiaa sitä vähemmän tunteville lukijoilleen. Perin mielenkiintoista luettavaa.
22/11/63 on myös Kingin henkilökohtainen aikamatka omaan historiaansa ja tarinoihinsa. Hän mm. kävi lukionsa Lisbon Fallsissa...opiskeli englantia yliopistossa ja valmistui opettajaksi....ja tapasi vaimonsa yliopiston kirjastossa. Hän myös kuvaa äärimmäisen tarkasti erään henkilöhahmon kokemaa kipua, vammoja ja toipilaisuutta. Stephen King itse loukkaantui vakavasti liikenneonnettomuudessa vuonna 1999. Hän soveltaa vähintäänkin mestarillisesti neuvoa kirjoittaa siitä mistä tietää.
Kirja on erinomaisen herkullista luettavaa ja sen lukeminen jatkuu vielä sivujen loputtua.
Stephen Kingin kotisivut
22/11/63:n on lukenut myös Morre, HS:n Jukka Petäjä ja Amma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti