Kotiseutumuseossa ihmetellään vanhoja taloja ja asioita, joita paikan päällä aikanaan tehtiin: "Tässä myllynkivillä jauhettiin jauhoja ja tuossa vieressä paistettiin leipä leipäuunissa. Sitä ennen oli vilja puitu tuollaisella härvelillä ja taikinaan lisätty oman kanalan munia. Keittiössä kahvi jauhettiin myllyllä ja kerma eroteltiin maidosta hirveästi linkoamalla."
Mietin millaiselta näyttää kotiseutumuseo, joka esittelee meidän nykyihmisten elämää kaukaisessa tulevaisuudessa.
Mahtaakohan tulevaisuuden ihminen hymähdellä samalla tavalla näin-silloin-elettiin - jäljitelmän edessä kuin mitä itse eilen Ferme du Bray'n myöhäiskeskiajalla perustetun maatilan museoiduissa tiloissa. Suuri osa esineistöstä on perujaan viime vuosisadalta, rakennuksista muutama 1600-luvulta ja pätkä vanhaa tietä 1700-luvulta. Ajan pyöristämillä mukulakivillä koikkelehtiessani katselin sitä kaikkea kaunista ja niin vanhaa, eri aikakausilta, eri ihmisten käsistä, ja tulin ajatelleeksi, ettei meistä nykyihmisistä jää tuleville sukupolville ihmeteltäväksi muuta kuin roskaa ja saasteita.
"Tässä tämä sohvaksi kutsuttu huonekalu, jolla 2020-lukulaiset makasivat töiden jälkeen iltaisin. Huomatkaa että ennen vanhaan suurin osa ihmisistä kävi melkein joka päivä töissä ansaitakseen elantonsa. Kun eläkejärjestelmä kumottiin 2020-luvun lopulla, syttyi sotia ja maailmanlaajuinen kriisi, joka ei vaikuttanut mihinkään radikaalisti. Tuo musta iso laite on televisio. Sen kautta esi-isämme katselivat uutisia katastrofeista tai multimediaboxille nauhoitettuja uusintoja amerikkalaisista tv-sarjoista, sohvalla maaten. Sohva oli 2020-luvun arvostetuin esine heti television ja älypuhelimen jälkeen. Kun sähkön hinta nousi niin korkeaksi, ettei suurella osalla populaatiota ollut enää siihen varaa, luopuivat kotitaloudet mieluummin jääkaapista kuin televisiosta. Tosin ravintokriisin jälkeen jääkaappeja ei enää tarvittu, koska kotitalouksista oli tullut omavaraisia hyönteisten ja levän kasvatuksen ansiosta."
Museo ei tietenkään kerro koko totuutta. Olihan 2020-lukulaisilla myös personal trainer, jolle päivitettiin kolme kertaa päivässä kaikki nielty ravinto ja noustujen portaiden määrä. Ehkei 1600-luvun kotiseutumuseokaan näytä kaikkea. Miten elivät maaorjat ja kerjäläiset?
Chemin du Roy, eli Kuninkaan tie, joka kulki Ferme du Bray'n myllyn ohi, nimettiin Suuren Vallankumouksen jälkeen Ruelle Froment'iksi, eli Vehnäkujaksi. Sama tie, uusi aika, uusi nimi. Olisivatko tuolloin uskoneet, että 300 vuotta myöhemmin raha ja ajatukset kulkevat puhelinkaapeleita pitkin. Mikä puhelin? Osaisitko edes selittää esi-isälle miten langaton verkko toimii?
Käykää immeiset museoissa. Ne saavat aikaan syvällisiä blogipohdintoja ja liikaa kuvamateriaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti