Luettua: Maailmanlopun kirjasto, URS, 2012

urs.fi

Maailmanlopun kirjasto on URS*:in viime vuoden lopulla julkaisema maailmanloppuantologia. Vaikka maailmanloppu tuli jo, voi näitä novelleja lueskella tulevia maailmanloppuja odotellessa. Novellin kirjoittamista tästä aiheesta voisi nopeasti ajatellen pitää helppona: lopun kirjoittamisen ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Ongelmia ideointiin tuottaa kuitenkin halu katsoa ikivanhaa ja jo kaikilta kanteilta käsiteltyä aihetta uudella tavalla. Millainen on nykykirjoittajien maailmanloppu? Osa on tässä antologiassa valinnut maailmanlopun tuojaksi vanhan kunnon ydinsodan/-katastrofin tai maapallon ulkopuolelta tulleen toiseen taivankappaleeseen liittyvän uhan. Maailmanlopun kirjasto -antologia tuo lukijan iloksi perinteiseen katastrofi-kavalkaadiin uusia uhkia, tai uhkahan riippuu siitä miltä kantilta sitä katsoo.

Käsittelen joidenkin novellien sisältöä sen verran, että suosittelen jättämään lukemisen tähän, jos itse antologian lukeminen kiinnostaa. En halua pilata lukunautintoasi.
 

Tanssien loppuun asti - Arren Zherbin

Antologian aloitusnovelli on vaikea paikka. Sen pitäisi antaa lukijalle tarpeeksi pontta lukea seuraavakin ja sitäkin seuraava novelli aina antologian loppuun asti. Mr Mme Arren Zherbin lähestyy loppua nuorten näkökulmasta. Mitä tekee maailmanloppua odottava nuoriso, kun vanhemmista ei ole enää tukea ja turvaa tai edes täyttämään jääkaappia? Novelli kuljettaa henkilöhahmonsa yhden yksinkertaisen mutta suuren idean, nuoren rakkauden ja elämänhalun, kautta alusta loppuun, sen suurempia hötkyilemättä, lunkisti ja coolisti.

Kuin joulu - Juha Salmi

 

Tässä  novellissa kuljetaan vaivalloisesti kohti vääjäämätöntä loppua. Siitä huolimatta novellissa on jotain kaunista, mutta tarina sijoittuu jonkinlaisen ydinkatastrofin runtelemalle maapallolle ja päähenkilöt ovat nuoria tai ehkä jopa vain lapsia. Kuoleman käsittely ei kirjallisissa tuotoksissa aina ole helppoa. Elävässä elämässä ihmiset syntyvät ja kuolevat ilman serenaadeja, mutta miksi käsitellä kuolemaa kuin vain tuodakseen sen esille, näyttääkseen että näin se tapahtuu?

Maailmanlopun kirjasto - Alpo Leppänen

 

Alpo Leppänen on loihtinut tämän mysteerisen novellin yhteen moninaisista aineksista. Päähenkilö Q alias Matkaaja vierailee maailmanlopun tai -loppujen mullistamassa maailmassa hylätyissä kirjakaupoissa ja kirjastoissa. Hän tapaa Kirjastonhoitajan, jota hän lupaa auttaa tärkeässä tehtävässä koota mahdollisimman paljon kirjoja talteen ja ihmiskunnan hyväksi tulevia aikoja ajatellen. Kuulostaa aika simppeliltä, mutta novellissa tapahtuu jotakin mitä en ihan heti ymmärtänyt. Siinä liikutaan ilmeisesti useammassa aikakerroksessa tai ainakin sain sen kuvan, että Matkaaja on ehkä jonkinlainen aikamatkaaja. Se jää hieman mysteeriksi, mutta ei sen väliä koska tarina itsessään on niin herkullisesti kirjoitettu, että sen ilmapiirissä viihtyi joka sanan verran.

Katastrooffi eli mistä se apokalypsi sitte alakoo - Heikki Nevala

 

Notta sanottakoon heti alkuun, että pidän murteista, arvostan niitä ja rakastan niitä kuulla puhuttavan, mahdollisimman monia ja erilaisia. Mutta en osaa niitä lukea, valitettavasti. En päässyt Nevalan novellissa lausetta paria pidemmälle, enkä sen takia ryhdy siitä sen enempiä virkkomaan.

Evakko – Shimo Suntila

Ostan heti! huudan täältä Normandian sumuisten nummien keskeltä. Jos novelli olisi leivos, söisin Evakkoa pienen pieni murunen kerrallaan nautintoa pitkittääkseni. Bravo hyvät herrat ja rouvat, maailmanloppu ei koskaan ole ollut suloisempi. Tässä on kaikki: kieli, tarina, juoni, alku, keski ja kuorrute. Lukekaa itse, liian hieno tämän enempää kommentoitavaksi.

”Vaikka maailma onkin loppumassa. ”

”Se on silti meidän maailmamme. ”

Niiden ajatusten kanssa kömmin makuupussiini . Tuntuu oudolta niin pitkän ajan jälkeen saada ihan uutta toivoa siitä, että asiat voisivat muuttua. Samalla seuraavat kuitenkin epäilykset. Mitä jos toivo on valhetta? Mattiaksen äidin lähdöstä saakka olen taistellut valheellista toivoa vastaan. Elämä pitää ottaa sellaisena kuin se on, sillä toisen polun päässä odottaa katkeruus.    s.33

 

Laakso - Aarne Lindén
 

Laaksosta Aavikoksi, Aarne Lindénin ekokatastrofi-novellin pääpointti on ihmisten tuhoava voima. Se vie mukanaan kaiken kauniin ja puhtaan. Pidän näkökulmaa hieman yksioikoisena, mutta tekstin kieli on niin kaunista ja mukaansa tempaavaa, että jaksoin lukea novellin sen surkuttelevaan loppuun asti. Novellissa on myös jonkinlainen raamatullinen ote, jota olisi ehkä voinut syventää hieman.
 
 

Viimeinen ihminen? - Lucilla Lin
 

Viimeinen ihminen? on seikkailu, jossa Sei-niminen orja karkaa isänniltään. Hän kulkee halki maan alle rakennettujen kaupunkien toivonaan löytää maanpinnalta ihmisiä. Sein maailma on huolella luotu ja tarkasti kuvattu ja tarjoaa oivan maaperän lukijan ahtaan-, pimeän- ja kummallisen kammolle kasvaa loppua kohden. Juuri loppu ei lunastanut lupaustaan, se oli hivenen ennalta-arvattava. Päähenkilöstä paljastuu omanlaisensa hirviö, joka saa palkkansa...en tiedä, mutta tämä on aitoa Lucilla Liniä ja sellaisenaan lisä URS:in tähtienväliseen hiukkassumuun.

Humalassa jumala - Venla Lintunen
 

Venlan maailmanloppu on huumorilla kirjoitettu ja miellyttäisi varmasti Monty Pythonin poikia. Pilvenreunalta putoilee milloin jumalia, viinipikareita tai viskipulloja. Ja tietenkin myös pirulla on sormensa pelissä. Novelli oli viihdyttävä ja kaikessa humaltuneisuudessaan myös kansanterveyttä edistävä...tai jotain sellaista huonon viskin aiheuttamista pienistä ja suurista katastrofeista varoitteleva.

Eivätkä he kokoontuneet vuorelle - Jussi Katajala

Hmm. Pidin ja sitten jäin miettimään, että onko Eivätkä he kokoontuneet vuorelle osa suurempaa kokonaisuutta, koska novelli jää selvästi kesken, se on vasta alku jollekin suuremmalle tarinalle. Tai on ja ei. Voihan tarinan kertoa tässäkin muodossa: enkeleiden ja demonien junailema maailmanjärjestys, jossa ihmisillä on aah niin vähän sanottavaa. He toimivat vain korkeampien voimien sanansaattajina. Jussi on tapansa mukaan tarkka ja terävä, mutta antaa rakkauden vanhoja asioita ja tapahtumien ymmärrystä kohtaan hehkua rivien välistä.

Uriel käänsi katseensa pois minusta ja vajosi ajatuksiinsa. Tiesin sanomattakin, että minun oli aika poistua. Taivaan pimentävä pilviverho tuomiokirkon yläpuolella

oli tuhkanharmaa. Käärin kaulaliinani tiukemmin kaulani ympärille ja nostin takinkauluksen pystyyn, sillä talvinen tuuli oli hyisen kylmä. Maailmanloppua odottavat

fanaatikot heiluttelivat kylttejään tuomiokirkon pihalla välittämättä kylmästä. He uskoivat jättävänsä pian maallisen maailman vitsaukset taaksensa. Maahan leijaili muutama lumihiutale kävellessäni tuomiokirkolta Aachen Schanzin asemalle, jossa astuin Eilendorfiin menevään lähijunaan.   s. 60

Vieraan taivaan alle - Anne Leinonen

Yritin sinnitellä ullakolla mahdollisimman hiljaa, ettei kukaan huomaisi meidän olevan vielä talossa. Käteni olivat puuduksissa liian kauan samassa asennossa istumisesta

ja venyttelin niitä varovasti . Näin ullakon pienen ruutuikkunan läpi , kuinka naapurit pakkasivat kaikki huonekalunsa muuttoautoon. Perheen äiti kaivoi pihaltaan koristekaktuksen irti , samoin pienet puutkin revittiin juurineen.

”Miksi me jäämme?” kysyin hiljaa ja revin etuhampaillani peukalonkynttä. Se halkesi, ja verta tirskahti esiin. ”Kuulitko?”   s. 68

Vieraan taivaan alle on tarina naisesta äkiltään muuttuvassa maailmassa. Hänen pelkonsa käyvät toteen ja hänen koko elämänsä muuttuu yhdessä humauksessa aivan toiseksi. Tosielämä on toisinaan yhtä julman kaunis. Annen tarinassa osa rakennuspalikoista jää lukijan mielikuvituksen lisättäviksi, mutta se ei suinkaan haittaa. Toisinaan tarina saa hengittää, jättää tilaa. Maailmanloppu ei ole kaiken loppu vaan uuden alku. Muutosta ei pidä pelätä vaan antaa sen tulla, ottaa se vastaan, kun vastaankaan ei voi taistella. Kaunis tarina.


Kolmas kerros - Tarja Sipiläinen

  Kaikki tietävät suurimman osan onnettomuuksista sattuvan kotona, yleensä remontoinnin yhteydessä. Koti voi olla jopa niin vaarallinen paikka, että sieltä alkaa maailmanloppu. Muistan kokeneeni muutaman manatun hetken terassirempan yhteydessä, mutta Tarjan novellissa päähenkilö Pilvi joutuu talonsa noitumaksi. Ja siitä ei mitään hyvää seuraa.

Kävin käsiksi paikoittain haalistuneeseen ruusutapettiin kuin nokkospehkoon, joka oli revittävä irti juurineen. Kostutin seinää suihkepullolla ja päätin pitää tauon odotellessani veden vaikutusta. Tassuttelin keittiöön keittämään lisää kahvia. Väistelin matkalla mustia

jätesäkkejä, joista tursui tapetinkappaleita, seinälevyjen paloja ja sekalaista kaappien perukoilta löytynyttä sälää. Ikinä en olisi uskonut, että viidenkymmenen neliön

asunnosta irtoaa tällainen määrä roinaa.  s.82

Antologia oli kokonaisuudessaan antelias lukukokemus. Sen on koonnut joukko tarinoihin hurahtaneita omine pienine voiminensa. Kiitos heille taas kerran urakasta. 

 
* URS eli Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio