"Parent d'élève" ja miten pinna pitää

Ooh tuhannen turhautumisen turjake. Näin puhisen ja sanoja syljiskelen, kun allekirjoitan pojan koulusta kotiin tuomiaan lippulappuja.

"Koska maanantai 9.kesäkuuta on pyhäpäivä, on keskiviikko 11. kesäkuuta koulupäivä. Olkaa hyvä ja allekirjoittakaa, jotta tiedämme että tämä tieto on teille varmasti selvä."

Tänä keväänä on pyhäpäivä osunut useamman kerran arkipäivälle, mutta ilmeisesti vain tuo eilinen pyhäpäivä oli sen verran pyhä, että se on päätetty jossain ylemmissä sfääreissä korvata keskiviikko-kouluna. Tähän asti keskiviikot ovat olleet ala-asteelaisille vapaata. No tämä nyt vielä menee paikallisten kuriositeettien paksuun kansioon ja olankohautus riittäisi ilmaisemaan asian herättämää tunnekuohua. Se että lappu on liimattu pojan lippulappuvihkoon vain edellisenä perjantaina, nostattaa kumpaakin kulmakarvaa. Se ettei lapussa ilmoiteta onko koulua vain aamupäivän vai koko päivän, pistää tuhahtelemaan. Se ettei lapussa kerrota onko tuona päivänä koulubussia laittaa sadattelemaan, koska asialla on väliä meidän perheessä, missä vanhemmat eivät ole aamusta iltaan välittömässä varotilassa odottamassa jalka naulauttuna kaasupolkimeen, että pitääkö kersa hakea koulusta jo nyt vai vasta viiden minuutin kuluttua.

Jäitä hattuun. Sanon. Raavin päätä hetken. Sitten haukun miehelle miehen tyhmän maan tyhmine opettajineen ja vielä tyhmempine koululaitoksineen universumin kaukaisimmalle planeetalle. Sitten allekirjoitan lippulaput marttyyrin katkerine eleineni koko lailla äänekkäästi puhahdellen.

Käännän vihon sivua, koska siellä on toinen lippulappu allekirjoitettavaksi. Siinä ilmoitetaan, että perjantai-iltapäivänä ei ole koulua, koska professoorit pitävät silloin loppuvuoden tiimipalaverin ja vanhemmilta kysytään tulevatko he joko kello 11h45 vai kello 13h hakemaan lapsukaisensa koulusta. Lapusta pitää ilmeisesti rivien välistä ymmärtää, että perjantaina ei ole koulubussia tuohon aikaan tuomaan lapsia kotiin, ja että ainut vaihtoehto on lähteä töistä kesken päivää hakemaan kersa kotiin ja sitten palata takaisin töihin.

Tässä kohtaa mietin, että haiseeko ilmassa moquerie vai olenko ymmärtänyt jotain väärin.

Jos asiaa harkitsee jäinen pipo päässään, saattaisi logiikalla varustettu olento kysäistä, että hee mikseivät arvon professoorit pidä palaveriaan jonain toisena ajankohtana? Sellaisena, joka ei pistäisi 40:n oppilaan vanhemman elämää sekaisin????????????????????????????

On ranskalaisen mieheni vuoro haukkua ranskalaiset opettajat ranskalaisine v*ttuiluineen kuun pimeälle puolelle.

Allekirjoitan lapun, mutta kirjoitan sen liepeeseen kysymyksen: "Onks koulubussist tietoo?"

Vihkoon on myös liimattu pari muuta ilmoitusluontoista lappua, jotka myös pitää allekirjoittaa. Koululaiset viedään ilmaiseksi teatteriin ensi maanantaina ja myös sitä seuraavana torstaina, siis kaksi kertaa viikossa, katsomaan saman teatteriseurueen kahta eri esitystä. Hmmm. Haiskahtaa jonkun paikallispoliitikon pojansiskonveljenserkun EU-rahaston lypsyoperaatiolle. En sanoisi näin, elleivät oppilaat olisi jo käyneet näissä "teatteriesityksissä" kolme kertaa viimeisen vuoden aikana. Eikä minulla mitään teatteria vastaan ole, koska lapsetkin siitä nauttivat, mutta eikö yksi teatterikerta vähemmän olisi riittänyt ja sen sijaan koulua olisi voitu käydä vaikka sen sijasta tai professorit olisivat voineet pitää palaveria sillä aikaa, tai jotain. Allô?!

Onhan näitä ihmetelty ennekin, mutta juuri nyt tuntui infottomia infolappusia oikein satavan. Toivon ettei tällä nuivalla toiminnalla ole mitään tekemistä sen kanssa, että ensi syksynä koulun toinen luokka lakkautetaan ja toinen opettajista joutunee hakeutumaan töihin muualle. Ajat ovat kovat. Niin myös ilmapiiri, ilmeisesti. En ollut mukana oppilaiden vanhempien järjestämässä "mielenosoituksessa" luokan lakkauttamista vastaan. Harva oli. Oppilaita ei ensi syksynä olisi tarpeeksi kokonaista luokkaa varten. Emme tee tarpeeksi lapsia ja siitä meitä ehkä nyt rangaistaan inholapuilla.

Ensi vuonna poikani menee yläasteelle, eli collègeen. Olen kuullut paljon hyvää, mutta vähintään yhtä paljon huonoa collegesta. Yhä useampi vanhempi on laittanut lapsensa yksityiskouluun, kukin mistäkin syystä ja hetkittäin mietin itsekin, mikä olisi lapsen parhaaksi. Mutta sitten astuvat kuvaan myös poliittiset näkemykset. Jos kaikesta pitää maksaa erikseen (koulutus ja terveydenhoito), miksi maksamme veroja? Onko luokkayhteiskunta hyvä asia, ja jos ei ole, niin mitä sen aina selkeämmän esiinmarssin estämiseksi voimme tehdä?

Lapseni pärjää koulussa hyvin. Arvosanat ovat pysyneet tasaisen korkeina ja olen ollut suurin piirtein tyytyväinen opetuksen tasoon, toistaiseksi, ainakin mitä tulee pääaineisiin äidinkieleen, matematiikkaan ja "tiede"aineisiin (maantiede ja biologia). Historiaa olen joutunut kotiopettamaan jonkin verran, koska se on hauskaa minusta, mutta vähemmän innostavaa pojasta. Sen sijaan ala-asteen ainoan vieraan kielen, englannin, opetus on ihan bakteeritasolla. Poikani hallitsemaa englanninkielen sanastoa ei voi tutkailla kuin mikroskoopilla.

Piti siis improvisoida. Ja onneksi on Duolingo. Poika on kahdessa viikossa oppinut muodostamaan lauseita ja myös ne kirjoittamaan ja ääntämään. Asia johon hän ei pelkällä "kouluenglannnillaan" kyennyt. Duolingo on ilmainen sovellus ja sen voi ladata kännyyn ja/tai tabletille. Sen käyttö on helppoa ja se myös koukuttaa. Iltasella kotona raikaa: "My dog eats apples. Your horse drinks milk. I eat the book..." Ja sohvan toisesta päädystä: "El perro bebe leche. Nosotromos leemos diarios..." Kilpailemme pojan kanssa siitä kumpi tekee vähiten virheitä.

Kai tämä ranskalainen koulutaival jotenkin luistaa. Pitää vaan kiristellä hampaita huultensa takana ja puristella nyrkkejä taskuissaan kuin ei mitään, allekirjoittaa lippuslabbareita roboottimaisesti ja tietää että illat kuluvat kotiopetuksen parissa joka tapauksessa. Onneksi kohtaa alkaa kesäloma.