Odotan

Knoque knoque!
Où's there?

Melko kärsimättömänä tyyppinä tämä ikuinen odottelu tuntuu jo melko kamalalta. Varsinkin kun seikkailuun on enää vajaat 12 viikkoa. Siis mikä seikkailu? No SE valtameren ylitys purjehtien.

Yksityiskohdat on onneksi lyöty lukkoon ja lennot varattu (voi pliis Raianair lennäthän tuolloin!). Reissua ennen järjestetään miitinki Helsingissä kaikille lähtijöille ja minä en sinne tietty pääse. Onneksi yksi tuttu purjehdusystävä lähtee myös matkaan ja briiffaa minua kaikesta mistä jään paitsi.

Ostoslistalla on uusi makuupussi, hyttysmyrkkyä ja e-kirjoja muutama (mitä keskellä Atlanttia mahtaisi tehdä mieli lukea? vinkkejä? autiomaaseikkailu? merirosvokirjat on jo luettu). Ai niin ja haluaisin oppia kietomaan sellaisen liinaturbaanin päähäni, jota ei olla pesty muutamaan päivään (viikkoon...hope not). Pääni ei ole hattu- eikä lippalakkipää. Jostain syystä ne eivät päähäni sovi, mutta sellaista liinaa voisi kokeilla, mutta en tiedä miten sellainen sidotaan ja saakohan sen edes päässä kovassa tuulessa pysymään. Kokemuksia?

Odotan minä muutakin. Ei tuo seikkailu ole ainut asia elämässäni, vaikka välillä siltä vahvasti tuntuukin. Lähetin eilen, vihdoin, käsikirjoituksen suureen maailmaan, kuudelle kustantajalle. Toivon että sen siivet kantavat jonnekin, ettei tipu lässähdä maahan hylsyjen myötä. Toisaalta en muuta odota. On niin turhaa odottaa muuta kuin hylsyjä, mutta silti. Odotan.

Odotan myös tätä iltaa, kun pääsen kuulemaan miten pojan ensimmäinen koulupäivä yläasteella sujui. Vähän sitä ollaan jännitetty. Koko kesä sitä ollaan jännitetty itse asiassa. Turhaan toivoisin, mutta kun tiedän liiankin hyvin, miten loistava Ranskan koululaitos on. Kolme pistettä ja silmiään pyörittelevä hymiö. Olen silti tyytyväinen, koska pojalla on yksi hyvä judo-kaveri luokallaan ja jo se on suuri ja hieno uutinen, koska poika pelkäsi, ettei tuntisi luokaltaan ketään.

Tutisen jännityksestä, hermoilen täysin turhia ja mietin, mitä kaikkea vielä tapahtuu ennen lähtökuoppia. Ai niin, hampaista ei löytynyt vikaa vaan kipua aiheutti mielikuvituksellinen hammaspeikko, joka saatiin häädettyä taikahammaslangalla. Ja urheilusta ei toistaiseksi tule mitään, mutta kunhan jaksan raahaamaan matkalaukkuni parin lentokentän halki ja punnertamaan sen laivan kannelle, niin kaikki hyvin.